Kategoriat

maaliskuu 2024
ma ti ke to pe la su
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Muuten olen sitä mieltä, että…

Tuuli Hirvilammi HYVAn hallituksen jäsen

VEROTUKSELLA RAHOITETAAN YHTEISTÄ RIKKAUTTA

Olen lukenut vertailevia tutkimuksia eri maiden sosiaaliturvan kattavuudesta ja terveydenhuollon tilasta. Olen matkustanut maissa, joissa ei julkisilla palveluilla voi juuri kehuskella ja nähnyt esimerkiksi Dublinin kaduilla kerjääviä työttömiä. Mutta silti olin taas unohtanut toisen todellisuuden ja suhtautunut suomalaiseen hyvinvointivaltioon itsestäänselvyytenä. Olin osallistunut tuttavien valituskuoroon, jonka aiheina ovat olleet lasten päivähoidon ongelmat tai julkisen sairaanhoidon jonojen pituus. Olen oppinut, että perusturvan taso on riittämätön ja koululuokat ovat liian suuria. Valittamisen aiheita on riittänyt.

Kesällä ymmärsin taas arvostaa suomalaista hyvinvointivaltiota. Silmäni avasi irlantilaisen ystävämme ohimennen lausuma havainto siitä, että Suomessa todella näkee, mihin verorahat käytetään. Olimme käyneet lasten kanssa leikkipuistossa ilmaisella puistolounaalla ja käyneet melontaretkellä grillaamassa kaupungin ulkoilusaarella. Nämä olivat muutamia, aika pieneltä tuntuvia esimerkkejä, jotka tekivät vaikutuksen ystäväämme. Häntä viehätti suuresti ajatus ilmaisista, kaikkien käytettävissä olevista julkisista palveluista ja infrastruktuurista. Niinpä minäkin avasin jälleen silmäni kiitollisena ja muistin, kuinka monta asiaa on hyvin.

Ensinnäkin olen onnellinen siitä, että perheenjäseneni sai kesäloma-aikaan asianmukaista hoitoa vakavan sairauden toteamisen jälkeen. Olen tyytyväinen, että terveyskeskuspäivystyksessä käyminen lapsen kanssa hoitui sujuvasti (ja ilman kustannuksia!) heinäkuun helteillä. Olen helpottunut, kun tiedän, että kodinhoitaja käy joka aamu muistisairaan omaisen luona. Olen kiitollinen, että isovanhemmalle järjestyi suhteellisen nopeasti paikka kunnallisesta vanhainkodista. Olen iloinen, että lapset menevät tyytyväisinä laadukkaaseen ja hyvin subventoituun päivähoitoon (Irlannissa vanhemmat maksavat usein jopa 1500 euroa yhden lapsen päivähoidosta). Pyöräilen vauhdilla hyvin hoidetuilla pyöräteillä ja kuljen iltaisin kaduilla turvallisin mielin, kun tiedän, että jokainen suomalainen on oikeutettu välttämättömään toimeentuloturvaan sosiaalisen riskin varalta.

Tämä kiitollisuus tarkoittaa tietenkin myös sitä, että julistaudun iloiseksi veronmaksajaksi. Verotus on näin budjettikeskusteluidenkin aikaan ajankohtainen ja intohimoja nostattava aihe. Julkinen sektori kamppailee alijäämäisen budjetin kanssa. Väestön ikääntymisen ennakoidaan lisäävän julkisia menoja ja kaventavan veropohjaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ekologista verouudistusta. Esimerkiksi Jaakko Kiander on kirjoittanut teoksessa ”Oikeudenmukainen verotus”, että suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi kokonaisveroasteen on todennäköisesti noustava 2010-luvulla.

Mitä on oikeudenmukainen verotus? Oikeudenmukaista on se, että kaikki veroja maksaneet hyötyvät yhteiskunnan tarjoamista, julkisista palveluista. Vaikka verorahoja käytetään varmasti tehottomasti ja säästökohteita olisi helppo keksiä, ovat verovarat Suomessa pääsääntöisesti kaikkien näkyvillä ja kaikkien käytettävissä. Siksi meidän tulisi entistä tiukemmin pitää kiinni siitä, että Suomessa on jatkossakin korkeatasoiset kirjastot ja peruskoulut. Meillä voi kunnallisverojen vastineeksi käydä uimahallissa tai pururadalla ja hyödyntää julkisesti tuettua joukkoliikennettä. Tulotasosta riippumatta veronmaksajan tulisi voida luottaa siihen, että hänellä on toimiva vakuutus esimerkiksi työttömyyden varalta ja sujuva pääsy erikoissairaanhoitoon. Verotuksella on myös elinkaaren aikaisia tuloja tasaava vaikutus, kun huolehdimme oman vanhuusajan turvastamme.

Niin kauan, kun saamme verorahoille vastinetta ja käymme julkista keskustelua siitä, mihin verorahoja käytetään, on syytä olla tyytyväinen. Verotuksella rahoitetaan meidän yhteistä rikkauttamme.

4 comments to Muuten olen sitä mieltä, että…

  • JP Roos

    mutta kuten äskettäisessä köyhyyseminaarissa taas todettiin, niin Suomessa (samoin kuin muissa ns. hyvinvointivaltioissa) toimeentulotuki ja työmarkkinatuki ovat pysyneet muuttumattomina nyt jo 15 vuotta, samalla kuin keskitulot ovat kaksinkertaistuneet ja ylimmän desiilin tulotaso on räjähtänyt. Tämä on skandaali, josta kukaan ei oikein näytä oikeasti välittävänä. Ainakaan ei ole olemassa mitään varteenotettavaa poliittista voimaa joka ajaisi perustoimeentulolla olevien ihmisten elinehtojen palauttamista edes jotenkin kohtuulliselle tasolle

  • Eeva Kaukoluoto

    Olen Tuuli Hirvilammen ja JP Roosin kanssa yhtä mieltä. Hirvilamme kanssa olen samaa mieltä, että monet asiat nk. hyvinvointivaltiossamme ovat hyvin, ja että siitä voimme olla kiitollisia niille, jotka ovat luoneet kovalla vuosikymmeniä ottaneella vapaaehtoistyöllä ja poliittisilla kamppailuilla niin ay-liikkeessä, naisjärjestöissä kuin kunnissa ja eduskunnassa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja -valtion. Myös ainakin vasemistopuolueiden jäsenet, puolueosastot ja järjestöt ovat olleet tässä luomistyössä vahvasti mukana. Tämä on rehellisyyden vuoksi tunnustettava. Suomalaisen hyvinvointivaltion, opetus- ja kulttuuri- sosiaali- ja terveysjärjestelmän sekä julkisen infrastruksuurin on luonut suomalainen kansalaisyhteiskunta. Tässä prosessissa nk. päättäjät on usein pakotettu säätämään ja tulkitsemaan ihmisten elämää tuottavia lakeja ja tulkintoja.

    Minua huolestuttaa Roosin tavoin nykypoliitikkojemme ja -puolueidemme kiinnostumattomuus pysäyttää nopea eriarvoistumiskehitys, jonka suurpuolueiden johtoeliitti käynnisti yksissätuumin 1980-luvun lopulla ehkä juuri Hirvilammen esille tuoman – kansalaisajattelun lepsuuden vuoksi. Esimerkiksi lapsiköyhyys on suorastaan räjähtänyt ja sen seurauksena mm. lastensuojelun tarve. Nykyinen 40 000 bnuoren työttömyys on tosiasiallisesti suomalaisen yhteiskunnan katastrofi, aikapommi, jonka sytytyslanka ei välttämättä veny kovinkaan pitkäksi. Tähän ei tarvita paljon mielikuvitusta ja kaikki ne jotka ovat kokeneet työttömyyden ja sen mukanaan tuoman köyhyyden, tietävät ja tuntevat mistä on kysymys. Mitä johtopoliitikot oikein ajattelevat?

    Mutta kyllä minua hämmästyttää suomalaisen yhteiskunta- ja soiaalitieteellisen tutkimuksen ohut, ontto ja termi- ja etenkin lakitermitasoon käpristyvä hyvinvointivaltion olemusta ja kehittämistä koskeva keskustelu ja nk.uudistaminen. Hyvänä esimerkkinä tästä valtavalla nopeudella virkamiesvetoisesti uudistettavaksi esitetty sosiaalihuoltolaki sekä yli 40 muuta lakia. Mitä järkeä ja tarvetta, kun esimerkiksi uudistettu lastensuojelulaki antaISI VAIKKA KUINKA HYVÄT MAHDOLLISUUDET TEHDÄ TOSI HYVÄÄ LASTENSUOJELUA.

    Nk. hyvinvointivaltiota koskevan keskustelun ei pitäisi typistyä yleis-, sosiaali-, tai talouspolittiseksi sanailuiksi, puhumattakaan ekonomistiseksi euronäpräilyksi, vaikka esimerkiksi verotus ja sen oikeudenmukaistaminen onkin tärkeää.

    Omalta osaltani olen yrittänyt tuoda mielestäni syvempää teoreettismetodologista otetta po. problematiikkaan väitöstutkimuksessani: näen itsessään ihmistyön, siis ihmistä ja samalla yhteiskuntaa luovan ja uudistavan työn uutta yhteiskunnallista arvoa luovana toimintana. Puhun muun muassa monisubjektisesta, generatiivisesta vuorovaikutustyöstä. Sen tekijöinä on koko kansakunta, erityisesti naiset ja lapset, isät ja äidit ammatillisten työntekijöiden ohella. Esimerkiksi kunnissa tätä työtä tekee noin 133 000 (nais)ihmistä. Tämä työ ei ole jotakin vientiteollisuuden tai yleisemmin savupiipputeolisuuden luoman arvon tuottamaa tai sille alisteista, vaan itsenäistä arvoa luovaa toimintaa. On eri asia, ettei läheskään kaikki tämänkaltainen työ ole palkkatyötä, vaan pääosin palkatonta. Palkkatyönäkin po. työ on alihinnoiteltua (kenties osa tästä nykyhyvinvointiyhteiskunnan kriisistä onkin juuri tässä alihinnoittelussa?)

    Toivoisin, että voisimme käydä myös tämänkaltaista keskustelua asiasta. Väitöstutkimuksessani, joka koskee varhaiskasvatustyötä olen jonkin verran pyrkinyt konkretisoimaan näkemystäni. Väitän, että varhaiskasvatustyö, jota tehdään niin kodeissa kuin esimerkiksi päiväkodeissakin on kaikkein tuottavinta työtä mitattiinpa sitä millä keinoin tahansa. Julkisen varhaiskasvatusjärjestelmän uudistamisen tulisi lähteä perustavasti uudenlaisista yhteisöllisen tuottamisen ja luomisen lähtökohdista. Kirjaa voi ostaa Yliopistopainosta Vuorikatu 3A. Se on myös sähköisenä Hgin yliopiston e-thesis -rekisterissä.

  • Tuuli Hirvilammi

    Perusturvan riittämätön taso on toki oikeasti ongelma, sitä en tahtonut kirjoituksellani kieltää. Olen itse mukana perusturva ja kulutus – tutkimushankkeessa, johon liittyen yritämme selvittää sitä, miten perusturvalla nykyisin tulee toimeen ja miten perusturva on suhteessa kohtuulliseen kulutus- ja elintasoon. Kuluttajatutkimuskeskukselta on ilmestymässä syksyllä kohtuullisen kulutuskorin laskelmat.

    Perusturvan tason nostaminen ja esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen olisivat yhä tärkeitä aloitteita, joita tulisi viedä eteenpäin. Siihen, miksi tasoa on pidetty alhaisena on varmasti verovarojen vähyys yksi pienimmistä syistä. Enemmänkin on tosiaan kyse poliittisen tahdon ja poliittisen voiman puutteesta. Siihen, mitä on köyhyys ja kuinka eriarvoistumiskehitys näkyy kaikkein pienituloisimmassa päässä, ei näytä päättäjien tieto, kokemukset eikä mielikuvitus riittävän. Päättäjät elävät yltäkylläisessä maailmassa ja köyhät pysykööt omassaan, jos eivät sieltä omin avuin pois pääse. Tämä näyttää olevan vallitseva diskurssi. Miten sitä voitaisiin nykyisessä yhteiskunnassa muuttaa? Varmasti tarvitaan enemmän Eeva Kaukoluodon esille tuoman palkattoman työn arvostamista, jota esimerkisi kansaneläkkeellä olevat naiset ovat usein ikänsä tehneet. Mutta pitäisikö ajatella uudestaan ylipäätään hyvinvointivaltion, talouden, toimeentulon ja työn käsitteitä? Perusturvan saajien näkökulmasta olisi varmasti houkuttelevaa ajatella sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikkien taidoilla ja kyvyillä olisi tarvetta niiden markkina-arvosta riippumatta. Entä onko ylipäätään käytettävissä olevat tulot hyvä eriarvoistumisen mittari? Itse uskon, että ei ole vaan asiasta tarvittaisiin moniulotteisempaa tutkimusta.

  • Eeva Kaukoluoto

    Tuuli Hirvilammin kysymys pitäisikö ryhtyä ajattelemaan uudelleen hyvinvointivaltion, talouden, toimeentulon ja työn käsitteitä on hyvä. Kyllä pitäisi, juuri näitä(kin) käsitteitä pitäisi ryhtyä purkamaan oikein urakalla. Itselleni tämä tuli ajankohtaiseksi ja jotenkin hauskaksi harrastukseksi varhaiskasvatusta ja sen kehittämistä koskevan väitöstutkimukseni (Hgin yliopisto, e-thesis) yhteydessä.Itseäni ilahduttava aarreaitta tässä suhteessa on ollut suomen ja sen lähi- ja sukulaiskielten etymologia (esim. Häkkinen 2005).

    On hupaisaa ajatella esimerkiksi palvelu-käsitteen kulttuurisia juuria ja merkityksiä. Lainaan Häkkistä: ”Frekvensiivistä eli toistuvaa tekemistä ilmaiseva palvella on johdos sanavartalosta *palva-, josta on johdettu myös verbi palvoa. Johdoksella palvella on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan palvella ’ palvoa (Jumalaa) ym.’ ja viron murteellinen palveleda ’pyyttää, rukoilla, palvoa’. …
    Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Mahdollisena on pidetty sitä, että verbi palvata ’savustaa, kypsyttää’ olisi samaa juurta, mutta myös tämän historiallinen tausta on selvittämättä…. Yhden selityksen mukaan verbi palvoa olisi germaanisperäinen laina. Alkumuodoksi saattaisi sopia germaaninen *balwo-, jonka myöhempi edustaja on esim. muinaisislannin bolva ’kirota’ ja nykyislannin ’bölva ’kirota, mylviä’. Merkitysopilliseksi sopisi muinaisislannin blota, jolla on merkitykset ’uhrata, palvoa, kirota’.
    Suomen vanhassa kirjakielessä palvella on ollut yleinen Agricolasta alkaen. Verbistä muodostettu tekijännimi palvelija esiintyy sekä Agricolan kielessä että samanaikaisissa käsikirjoituksissa. (emt. 867-868).

    Mistä muusta, kuin palvaamisesta, palvonnasta, kiroamisesta, rukoilemisesta ja mylvimisestä voisikaan syvimmältään olla kysymys esimerkiksi lastenkasvatuksessa? Jostain syystä esimerkiksi lastentarhanopettajien kieli ei tunnu taipuvan määrittelemään oman työnsä ydintä näillä sanoilla ja olen varma, että suuri enemmistö äideistä tai isistäkin vierastavat lastenskasvatustyönsä kuvailua moisella palvelu-termillä. Harvemmat vanhemmat palvovat lapsiaan, ja jos näin tekevätkin, on heille nykyään tarjolla mielenterveyspalveluja. Eivätkä vanhemmat myöskään katso palvelevansa lapsiaan vaikka silloin tällöin voivatkin mylviä ja jopa kiroillakin heille.

    Lasten palvaamisesta on onneksi maailmassa päästy eroon, pääsihän jo Aabraham irti tästä iljettävästä tavasta hänen jumalansa viime hetkellä ilmoitettua, ettei tarvitsisi tappaa esikoistaan uhriksi tälle. Mutta niin kehittymätön ihmisrotu on edelleen, että sallii lasten joukkoteurastukset (vrt. meitä lähimmät entiset Hitler, Stalin, Mannerheim… ja nykyiset Vietnam, Irak, Afganistan, Palestiina, Länsi-Sahara…) silloin, kun valkoisen miehen, arjalaisen heimon, suomalaisen sotaratsun, sosialismin suurvisiirin, tai erityisesti nyt,kun kapitalismin, markkinatalouden ja nk. vapaan maailman 1000 päämiehen pyhien arvojen puoltaminen on kyseessä. Mikään muu nisäkäs ei käyttäydy näin julmalla tavalla lajitoveriaan kohtaan. Tai ehkä sittenkin. Saattaahan esim. uroskarhu tappaa poikasensa pelkästään – vanhan kansan mukaan ’pukille päästäkseen’, ellei naaraskarhu ehdi hätiin tai seiso pukkina niin kauan, että lapsikarhu ehtii turvaan tms..

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>