Kategoriat

joulukuu 2016
M T W T F S S
« Nov    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031  

Mikä ihmeen HYVA ja miksi

HYVA esiintyy ylpeänä yhden ihmiskunnan suurimman saavutuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, joka on paras tunnettu tapa tuottaa hyvinvointia ja jakaa sen tulos oikeudenmukaisesti.
HYVAlle hyvinvointivaltio on reilun ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Se on osoittautunut myös taloudellisesti tehokkaaksi. Markkinauskolle on asetettava rajat. Pohjoismaat voivat toimia vastuullisina suunnannäyttäjinä maailman ympäristö-, kehitys- ja talouspolitiikassa, kunhan jatkamme oman mallimme rakentamista. Se on menestyksellinen vastaus globalisaatioon.

HYVA on kaikille avoin ihmisten ja järjestöjen verkosto.

HYVA on riippumaton puolueista ja puoluepolitiikasta, koska EVA:nkin mielipidetiedustelujen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista tukee hyvinvointivaltiota. Kaikkien puolueiden äänestäjien enemmistö on tällä kannalla.

HYVA välittää tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että hyvinvointivaltio on toimiva, hyvä ja tehokas ihmisten yhteisen toiminnan muoto myös globalisaation oloissa.

HYVA kannustaa kaikkia hyvinvointivaltion puolestapuhujiksi olipa kyse kuntien tai valtion palveluista.

HYVA vastustaa suomalaisten enemmistön tapaan uusliberalistista hyvinvointivaltion vähättelyä ja alasajoa

HYVA pyrkii medioihin EVA:n ja Veronmaksajien keskusliiton rinnalle tasavertaiseksi kommentaattoriksi hyvinvointivaltiota koskevissa kysymyksissä. Se on niiden vastavoima

HYVA haluaa BKT:n kasvuprosentin tilalle hyvinvoinnin eri puolia kuvaavat uudet mittarit.

Uutta veroajattelua

Kati Peltola 30.8.2016

Yksi tulovero ja yksi sosiaalivakuutus Suomeen

Työntekijän palkkaamiseen ja oman työn myymiseen on Suomessa kasvatettu monimutkainen verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen ryteikkö. Sen voisi korvata helposti yhdellä progressiivisella tuloverolla ja yhdellä sosiaalivakuutusverolla. Sama systeemi koskisi palkkatyötekijöitä, yrittäjiä, apurahan saajia sekä muita, jotka seikkailevat erilaisissa työmarkkina-asemissa tai työttöminä.

Kaikki ihmisen saamat henkilökohtaiset tulot pitää verottaa yhdessä. Tulolähteen ei pidä vaikuttaa veroasteeseen. Tuloveron prosentin pitää määräytyä vain ihmisen kokonaistulon perusteella.

Yksi henkilökohtainen tulotili Kelassa

Henkilökohtaisten tulojen verotus ja myös sosiaalivakuutuksen jakaminen voidaan tehdä yhdessä paikassa ja yhden henkilökohtaisen tilin kautta. Tehtävä sopii parhaiten Kelalle. Sen automaatti verottaisi ihmisen henkilökohtaiset tuloerät ajantasaisesti. Myös ihmisen saamat lakisääteiset sosiaalivakuutustulot jaettaisiin heille helpoimmin Kelassa.

Henkilökohtaisia tuloja saisi maksaa ja ottaa vastaan vain ihmisen omalle viralliselle tulotilille. Valtio verottaisi palkkoja, yrittäjän itselleen ottamia yritystuloja sekä omaisuustuloja ja sosiaaliturvatuloja yhdellä progressiivisella tuloverolla. Kela perisi ajantasaisesti tuloveron jokaisesta tuloerästä. Samalla se perisi myös lakisääteisen sosiaalivakuutusveron.

Henkilöverotuksen ja sosiaalivakuutuksen eteen nyt tehty hallintotyö vähenisi radikaalisti työn ostajilta ja myyjiltä. Vapautuvaa työvoimaa voisi käyttää tuotantoa ja asiakkaita suoraan palveleviin tehtäviin. Kela korvaisi suuren määrän erillisiä laitoksia, jotka keräävät sosiaalivakuutusmaksuja ja jakavat etuuksia. Verohallitukselle jäisi muiden verojen hallinnointi.

Päätyöläinen vai sivutyöläinen?

Yrittäjillä on melko olematon työttömyysturva, vaikka tulot olisivat miten pienet tahansa. Päätoiminen yrittäjä joutuu lopettamaan yrityksensä saadakseen työttömyyspäivärahaa. Lopettamista vaaditaan myös, jotta voi saada edes toimeentulotukea muuten kuin hätätilanteessa.

Sipilän hallituksen päätöksillä yhä useammat tilapäisiä ansiotöitä tekevät tulkitaan yrittäjiksi riippumatta siitä, minkä suuruisia heidän ansiotulonsa ovat. TE-toimistoissa ratkaistaan, tulkitaanko erimuotoisia ansiotöitä tekevä päätoimiseksi yrittäjäksi, joka ei ole oikeutettu työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Sivutoimiseksi yrittäjäksi tulkittu voi saada molempia. Ansiotyön nimi ja kesto ei kuitenkaan kerro mitään siitä, tarvitseeko ihminen toimeentuloturvaa.

Yksi sosiaalivakuutuslaki

Sosiaalivakuutuksen erilaiset etuudet saisi yhdenvertaisemmiksi ja helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi keräämällä niistä yksi sosiaalivakuutuslaki. Aikuisen henkilökohtaiselle tulotilille tulisi automaattisesti joka kuukausi perustulo. Perustulon lisäksi sosiaalivakuutuksessa tarvitaan lisäosia, jotka ottavat huomioon erilaisia elämäntilanteita. Sairaus, vammaisuus, lasten hoitovapaa ja täystyöttömyys edellyttävät niihin tilanteisiin soveltuvia lisäosia. Myös ansioturva pitäisi toteuttaa sosiaalivakuutuksen erillisenä lisäosana.

Yksi laki helpottaisi tuntuvasti poliittista keskustelua. Monia ihmisryhmiä koskevien erillisetuuksien ja niiden rahoitussääntöjen sijasta päästäisiin puhumaan sosiaalivakuutuksen kokonaisuudesta.  Mikä on perustulon sopiva taso? Miten ikä ja työmarkkina-asemat vaikuttavat tuen tarpeeseen. Mikä on perusturvan ja ansioturvan suhde. Näin päästäisiin vertailemaan nykyistä paljon suoremmin ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia huolehtia itsestään ja osallistua tuotantoon.

Perustulo

Perustulo auttaisi merkittävän osan työttömistä ja varsinkin osatyöllisistä irti tuloloukuista, jotka syntyvät nykyisestä toimeentuloturvasta.  Lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen ja pienyrittäminen lisäisivät käytettävissä olevia tuloja. Työn lyhytaikaisuus ei vaarantaisi koko toimeentuloa. Opiskelu helpottuisi kaiken ikäisillä aikuisilla.

Byrokratiaa vähentämässä vai vain ulkoistamassa?

Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomus ovat pitkään tavoitelleet työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen työehtosopimusten väljentämistä. Myös lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat ilmoittaneet tavoittelevansa yrityksiä ja yrittäjiä koskevien lakien väljentämistä. Tavoitteena on tavallisesti ansiotyön tekemisen ja ostamisen helpottaminen karsimalla sitä koskevia lakisääteisiä määräyksiä ja monimutkaisia sopimuksia.

Yksin yrittävän tai pienyrityksen verotuksen ja sosiaalivakuutuksen kaaos tunnustetaan poliittisissa puheissa työllisyyden esteeksi. Lääkkeeksi keksitään aina uusia mutkia. Byrokratia ja köyhyysloukut kukoistavat. Pienet yritykset eivät. Pienyrityksille nyt annettavat erilliset helpotukset esimerkiksi arvonlisäverotuksessa kannustavat niitä pysymään pieninä. Yritysten omistajat myös mutkistavat systeemiä jakamalla niitä moniin erillisiin yrityksiin näiden etujen säilyttämiseksi.

Systeemi kannustaa isompia yrityksiä ostamaan tuotannossa tarvittavaa työtä yksinyrittäjiltä ja työvoiman vuokraamiseen erikoistuneilta yrityksiltä. Isompi yritys välttää näin palkkatyöhön liittyvää byrokratiaa ja vastuuta työntekijöistä tai riski jää työvoimaa erikseen myyvälle yritykselle. Myös työvoimatarpeen vaihteluun liittyviä tuotannon muutosten riskejä ulkoistetaan näille alihankkijoille.

Kansanvakuutusta tekemään

Isoja rakenneuudistuksia oikeasti haluava hallitus korvaisi ensi töikseen Suomen sekalaiset sosiaalivakuutukset yhdellä kansanvakuutuksella. Siinä perustulolla korvataan elämän eri tilanteissa maksettavat peruspäivärahat ja toimeentulotuen perusosa. Perustulo verotetaan pois sitä mukaa, kun  ihminen saa muita tuloja työstään tai omaisuudestaan. Silloin on ihan samantekevää, saako työntekijä palkkaa työsopimuksen perusteella vai palkkiota omasta työstään tai yrittäjätuloa.

Koko tuotannon arvonlisäys sosiaalivakuutuksen rahoittajaksi

Jos Suomeen oikeasti halutaan lisää työpaikkoja meidän pitää lopettaa työvoiman käytön rangaistusvero. Se on korvattava koko tuotannon arvonlisäykseen kohdistuvalla sosiaalivakuutusverolla. Tuotannon verotuksen on tuettava sitä, että aikuiset pystyvät tekemään ansiotyötä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.

Nyt erilaiset sosiaalivakuutukset rahoitetaan pääasiassa niin, että työntekijä ja työnantaja maksavat ansiotuloihin suhteutettuja lakisääteisiä maksuja. Mitä enemmän työntekijöitä osallistuu tuotantoon sitä isommaksi kasvaa työn osuus tuotannon kokonaiskustannuksista.

ykyiset eläke- ja muut sosiaalivakuutusmaksut ovat luonteeltaan kotimarkkinoilla myydyn työvoiman käytön rangaistusvero. Työvoiman rangaistusvero heikentää kotimarkkinatuotannon  kilpailukykyä halpatyövoiman maista tulevan tuonnin kanssa. Samoin se kannustaa vahvasti työnantajia korvaamaan työntekijöitä konejärjestelmillä ja halpamaista tuoduilla tuotantopanoksilla.

Näiden molempien veroaste on tuntuvasti pienempi kuin kotimaisen työvoiman käytöllä.

Kotimainen ostaja maksaa ostoistaan työvoimakustannusten lisäksi arvonlisäveroa.  Kotimarkkinoilla tehdyssä työssä on sen takia kaksinkertainen tuotantovero. Se vähentää merkittävästi työvoiman kilpailukykyä muille tuotannontekijöille. Niistä kun ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja joka kuukausi.

 

 

Seminaari ”Hyvinvointitaloutta rakennetaan hyvinvointi-investoinnein”

Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan torstaina 24.11.2016 klo 17-19 Työväenliikkeen kirjastoon, Sörnäisten rantatie 25 A 1
Aiheesta alustavat SOSTEN erityisasiantuntija Päivi Rouvinen-Wilenius ja pääekonomisti Jussi Ahokas.

Hyvinvointitalouden käsitteellä pyritään nostamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kysymys hyvinvoinnin ja talouden välisestä suhteesta. Hyvinvointitaloudella on paljon yhtäläisyyksiä 60-luvun sosiaalipolitiikkaan, mutta yhtä vahvasti myös WHO:n Ottavan kokouksessa 1986 lanseerattuun laajaan terveyden edistämisen näkemykseen. Käsite avaa uusia näkökulmia keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Hyvinvointitaloudessa hyvinvointivaltion rooli nähdään tärkeänä hyvän elämän mahdollistajana. Hyvinvointitalous voi olla myös hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen väline siten, että se pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan hyvinvointivaltion vahvuuksia. Hyvinvointi-investoinnit ovat keskeinen väline hyvinvointitalouden rakentamisessa.
Tule kuulemaan ja keskustelemaan hyvinvointitaloudesta, hyvinvointi-investoinneista ja niiden suhteesta hyvinvointivaltioon.

KENEN SOTE kansalaisarviot

”Sote-uudistuksen valmistelu ei vakuuta kansalaistoimijoita”

Pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistän ja sen rahoitusta koskevia lakiesityksiä on saatu arvioitavaksi. Lisäksi yksi kiistanalainen osa eli ns. valinnanvapaus, puuttuu vielä arvioitavien lakiesitysten joukosta. Jotain siitäkin jo tiedetään.
Keväällä 2016 Suoja-Pirtti ry:n, HYVA ry:n ja Kuka kuuntelee köyhää- verkoston järjestämässä Suomen Sosiaalifoorumin tilaisuudessa pohdittiin kolmannen sektorin mahdollisuuksia vaikuttaa sote- prosessiin. Hallituksen esityksiin voi jättää lausuntoja 9.11 saakka, mutta keskustelua ei pidä mikkään muotoa rajoittaa vain lausuntoproseduuriin. Yhdistysten, asiakas- ja potilasjärjestöjen sekä kansalaisliikkeiden ym. olisi syytä arvioida sote-uudistusta ainakin seuraavista näkökulmista:

1. Koko prosessin kulku on ollut erittäin sekavaa ja esimerkiksi maakuntarakenne syntyi lehmänkauppana ns. valinnan vapauden kanssa. Kolmen miljardin euron säästötavoite näyttää olevan se, jolla voidaan oikeuttaa miltei mitä tahansa. Puhe siitä on teoreettista kun samaan sosiaaliturvaan tehdään leikkauksia ja säästöjä yritetään saada milloin lasten päivähoidosta milloin vanhustenhuollosta, sote-uudistuksesta riippumatta.

2. Maakunta/palvelulaitos/kunta- hallintokokonaisuudessa asukkaiden osallistuminen ja vaikuttamismahdollisuudet olisi saatava agendalle

3. Terveydenhuolto dominoi valmistelua, mikä näkyy kaikilla valmistelutasoilla. ”Sosiaalihuolto laahaa jäljessä” yksinkertaisesti senkin vuoksi, että sen edustus on ollut etenkin kansallisissa valmistuelimissä marginaalinen. Ikävältä näyttävää tilannetta on peitelty muun muassa siten, että vanhustenhuolto irroitetaan sosiaalihuollosta, jolloin sosiaalihuollon osuus vuosittain liiluvasta rahasta saadaan sopivan pieneksi. Toistaiseksi ainoa.

4. Paikallisten, jopa kansallisten sote-toimijoiden asema pitäisi turvata.

5. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien huolenpidon järjestäminen on nostettava agendalle.

6. Valinnan vapauden toteuttaminen ja julkisten palvelujen yhtiöittäminen on käynnistymässä perusterveydenhuollossa ja hammaslääkäripalveluissa. Sosiaalipäivystys ensimmäiseen vaiheeseen?

Seuraavat askeleet
1. Avataan valmistelua varten oma Facebook-ryhmä, jossa koordinoidaan valmistelua ja vaihdetaan ajatuksia

2. Sovitaan ensimmäiseksi a) näkökulmista, b) työnjaosta ja c) lopputuotteen muodosta (lausunto, muistio tms.?

3. Yritetään värvätä lisää asiantuntijoita valmisteluun

4. 31.10. SOTE VAI TETE- seminaarisarjassa Kenen sote? – Kolmas sektori sote-uudistuksessa
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/web/thl/tapahtumat/-/tapahtumalistaus/view/1406016

5. Varaudutaan yhteenvetotapaamiseen marraskuun ensimmäisellä viikolla tai viikonloppuna(4-6.11)

Yhteystiedot
sähköposti: hyva.hyva@pp.inet.fi
juha nurmela puh. 040 831 9466

Lisätietoa
Peruslinkki
http://alueuudistus.fi/etusivu

Tarkempia linkkejä

http://alueuudistus.fi/hallituksen-esitysluonnos-31-8-2016

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Yksityiskohtaiset+perustelut+31.8.2016.pdf/38a1c292-999e-4e6f-8a53-0dba60fb04b3

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Lakiehdotukset+31.8.2016.pdf/875ad9a5-0c76-45a9-8c24-50c5aae90133

Arvon mekin ansaitsemme – Mielenilmaus hyvän vanhustenhoidon puolesta Aika: 6.10.2016 Klo 17 – 18:30 Paikka: Kansalaistori, Helsinki

Hei tuohon mielen osoitukseen olisi hyvin suotavaa osallistua
Juha N

JAKAKAA KUTSUA , PYYDÄN

Arvon mekin ansaitsemme – Mielenilmaus hyvän vanhustenhoidon puolesta Aika: 6.10.2016 Klo 17 – 18:30 Paikka: Kansalaistori, Helsinki
SuPer vastustaa maan hallituksen suunnitelmaa pienentää vanhustenhoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta 0,4:ään. Sillä ei pystytä
turvaamaan edes perushoitoa. SuPerin mielestä jo nykyinen minimimitoitus 0,5 on riittämätön. SuPer järjestää Arvon mekin ansaitsemme
-mielenilmauksen torstaina 6. lokakuuta klo 17.00 Helsingissä Kansalaistorilla. Maan hallitus ei saa mahdollistaa vanhusten heitteillejättöä.

Nyt on viimeinen hetki saada äänemme kuuluviin ja näyttää hallitukselle, että hätä on todellinen. Tarvitsemme sinua, työkaveriasi,
ystäviäsi ja perheenjäseniäsi saapumaan paikalle sankoin joukoin. Arvon ansaitsevat sekä hoitajat että hoidettavat. Hoitajat haluavat
tehdä työnsä hyvin ammatissa, joka on monelle sydämen asia. Hallitus ei anna siihen mahdollisuutta.

Tule paikalle ja ole mukana vaikuttamassa inhimillisen vanhustenhoidon puolesta – niin hoitajille kuin hoidettavillekin! Asia on
meille kaikille yhteinen.

Lue Lisää
https://www.superliitto.fi/viestinta/ajankohtaista/arvon-mekin-ansaitsemme-superin-mielenilmaus-hyvan-vanhustenhoidon-puolesta/

Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan mielenosoitus 3.9.2016 klo 14.00 Rautatientorilla

HYVAN SUOSITTAA OSALLISTUMAAN
TERV JUHA NURMELA, puh.joht.

Hallitus leikkaa – me emme hyväksy!

Edellinen mielenosoitus järjestettiin 12.3.2016. Seuraava on 3.9.2016.

Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan! on sitoutumaton kansanliike. Kansanliikkeen ja tarkoitus on vastustaa hallituksen yhteiskunnan
köyhimpiin kohdistuvaa kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa sekä etsiä sille vaihtoehtoja. Kansanliike on tarkoitettu kaikille, jotka
tahtovat vastustaa lyhytnäköistä leikkauspolitiikkaa yhdessä muiden samaan tavoitteeseen pyrkivien kanssa.

Joukkovoima on järjestänyt kaksi mielenosoitusta, jotka keräsivät kummatkin noin 10 000 ihmistä.
Seuraava Joukkovoima mielenosoitus järjestetään 3.9.2016
14.00 Mielenosoitus järjestäytyy Helsingin Rautatientorille
14.20 Puheita ja musiikkia
15.00 Marssimuodostelmaan ryhmittyminen
15.15 Mielenosoituskulkue Helsingin keskustassa
16.30 Sinebrychoffin puistossa Puheita ja musiikkia, avoimet mikit ja keskustelua
18.00 Mielenosoitus päättyy

Katso myös: Blokit, mielenosoituksen tukijat

Vaatimukset
1. Leikkauspolitiikkaa vastaan Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa
2. Riittävä toimeentulo kaikille
3. Ihmis- ja perusoikeudet kaikille

Kutsumme mukaan kaikkia eri tavoin uuden hallituksen politiikasta kärsineitä yksityishenkilöitä ja ryhmiä mukaan omine tunnuksineen
ja teeseineen.

Kansanliike on puoluepoliittisesti sitoutumaton.Kansanliikkeessä ei hyväksytä minkäänlaista rasismia eikä siihen viittaavia tunnuksia.
Puoluetunnukset eivät ole sallittuja joukkovoiman järjestämissä mielenosoituksissa, mutta eri puolueiden henkilöt ovat erittäin
tervetulleita mielenosoitukseen.

Köyhien vastakkainasettelulle loppu. Yhdessä olemme voimakkaita.

Arvokas vanhuus

Hei vaan hyvalaiset
Anna kannatuksesi Kansalaisaloite Arvokas vanhuus 2 aloitteelle
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672

Adressi ei toisellakaan kerralla näytä saavan kummoista kannatusta, mutta vielä on pari päivää aikaa kannattaa tärkeää hanketta.
Minulle on suuri ihmetyksen aihe, että adressia ei tueta allekirjoituksin. Vasta 7000 nimeä.

Kimmo Kiljusen indeksileikkausadressi kyllä sai kyllä tukijoita. Ja Helsingin keskuspuistoakin tuettiin 13 000 allekirjotuituksella.Onko itsekkyys saamassa kasvavan vallan? Pelätäänkö vai hävetäänkö vanhuudenheikkoutta vai mistä on kyse?

Onko kansalaistoimijoilla virkaa sotessa? Sosiaalifoorumin tilaisuus 16.4.2016 klo 10.30-12:

Sosiaalifoorumin  tilaisuus 16.4.2016 klo 10.30-12: Onko kansalaistoimijoilla virkaa sotessa?

Mikä on kolmannen sektorin asema jälkeen sote-uudistuksen? Jääkö järjestöjen palvelutoiminta isojen tuottajien jalkoihin?
Keskustelemassa Juha Nurmela, Janne Gustafsson, Pirkko Justander, Jouko Karjalainen ym. Osallistujia oli  reilu 20.

Tässä linkit puheenvuoroihin

Jouko Karjalaisen esitys (alussa lyhyt Otavan Opiston Osuuskunnan esittely)

Juha Nurmelan esitys, pyydetyt puheenvuorot sekä yhteiskeskustelu

Järjestäjät Kuka kuuntelee köyhää, HYVA, Suoja-Pirtti ry.

Vuosikokousalustukset 2016: Raija Julkunen ja Kaarina Kailo

Raija Julkunen, dosentti, lehtori emerita
HOIVAPOLITIIKKA TÄNÄÄN: Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut hoivan siirtyminen naisten yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi kysymykseksi. Hoiva on muodostanut erityisesti pohjoismaisen, modernin hyvinvointivaltion ytimen. Miltä hoivapolitiikan tilanne näyttää tänään. Alustuksessa kysytään, millaisia hiipiviä muutoksia hoivassa on käynnissä ja millaisia seurauksia niistä on.

Kaarina Kailo, dosentti, Oulun kaupunginvaltuutettu
TOISENLAINEN IHMISKUVA JA POLITIIKKA OVAT MAHDOLLISIA, Huolenpito- ja lahjatalouden visioita.

TÄSSÄ SEURAAVAKSI RAIJA JULKUSEN ALUSTUKSEN KESKEISET ASIAT JULKUSEN KIRJAAMINA JA NIIDEN JÄLKEEN LINKKI KAARINA KAILON ESITYKSEN ÄÄNINAUHOITTEESEEN. Olkaa hyvat

Raija Julkunen. 4.3.2015

Hoivapolitiikka tänään – edelleen näkymättömän hyvinvointivaltion varassa?

* Hoivan lankeaminen naisille on keskeinen osa vallitsevaa sukupuolijärjestystä ja sukupuolen mukaista työnjakoa

* Hoivan on nostanut näkyväksi ja teoretisoinut naistutkimus. Hoiva oli 1970- ja 80-luvun brittiläisen ja skandinaavisen naistutkimuksen iso kysymys. Se heijasti ympäröiviä realiteetteja, sitä että juuri naiset tekivät hoivatyön, paljolti palkatta kodeissa ja perhesuhteissa. Hoiva alettiin käsittää avuttomiin vanhuksiin, vammaisiin, sairaisiin ja lapsiin kohdistuvana ”pään, käden ja sydämen työnä”, välttämättömänä työnä elämän ja arjen ylläpitämiseksi.

* Samalla tuotiin esiin se, miten hoivavastuu rajoittaa naisten elämää, mm. pakotetun altruismin käsitteellä: naiset elämäntilanteissa, joissa he eivät voineet valita muuta kuin läheisen, mahdollisesti hyvin sitovan ja kuormittavan hoivan. * Kulttuurisesti hoivaa ja naiseutta on määritelty samanlaisin laaduin, naiset on konstruoitu luonnostaan hoivaaviksi, lämpimiksi, tunteviksi; myös ihmisruumiillisuus kaikessa intiimisyydessään on määritelty naisille sopivaksi; mutta hoivaa on analysoitu myös likaisena ja raskaana työnä.

* Kari Waerness (1977) kutsui naisten kodeissa tekemää työtä näkemättömäksi hyvinvointivaltioksi, jota ilman mikään hyvinvointivaltio ei voisi antaa lupausta pitää kaikista huolta

* ”Naiset elämän rappusilla”; lasten ja vanhusten tai vaikeasti sairaiden hoivassa tunteet ja kokemukset ovat erilaisia; edelliseen liittyy kasvu ja kehitys, jälkimmäiseen myös kärsimys, suru ja luopuminen

* Care kääntyy suomeksi myös huolenpidoksi, huolehtimiseksi ja välittämiseksi. Ethics of caring tai hoiva- ja vastuurationaalisuutta on tarjottu vaihtoehtoiseksi eettiseksi normistoksi – ansion, ansaitsemisen, riippumattomuuden tai kilpailun etiikalle. * Feministisen ajattelun ja naisliikkeiden sisällä erilaisia suhteita hoivan naissukupuoleen: yhtäältä hoiva, eritoten palkaton hoiva on nähty naisten alistamisen ja ulossulkemisen välineenä; toisaalta erityisesti maternalistinen ja naiskeskeinen feminismi ovat ylistäneet naista, synnyttämistä, äitiyttä, reproduktiota ja hoivaa, naisen eroa miehestä

* taloudellisesti naisen ja palkattoman hoivan liitto nojaa (ideaalisesti) mieselättäjyydelle > naisten taloudellinen riippuvuus

* care tuntuu toimivan englanniksi, mutta hoiva (suomeksi) herättää ärtymystä naisissa, naisjärjestöissä ja sosiaalialalla. Kuulostaa epäammatilliselta? * Yhtäältä hoivan käsite on omaksuttu laajasti (esim. hoivapalvelut, hoivapolitiikka, hoivasektori, hoivayritys, hoivakoti, hoivataide, hoivamenot), toisaalta sitä vieroksutaan ja käytetään hoitoa silloinkin kun ei ole kysymys sairaanhoidosta (nursing) (lähihoitaja, päivähoito)

Hoivan yhteiskunnallistuminen eli siirtymä yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi ja modernin hyvinvointivaltion, erityisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ytimeksi * Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut; naisilla on ollut erityinen rooli tässäkin: sosiaali- ja terveys, hoiva, kasvatus jne. ovat olleet politiikassa erityistä naisten vaikuttamisen ja osaamisen aluetta. .

* Muutoksen tärkeä taustavoima < naisten tulo työmarkkinoille ja naisten muodostaman ilmaisen hoivaresurssin kutistuminen; sukupuolten tasa-arvo; * (Julkiset) hoivapalvelut ovat laajentaneet naisten ammatillisia mahdollisuuksia ja tasa-arvoistaneet naisten ja miesten pääsyä työmarkkinoille ja yhteiskuntaelämään

* Samalla julkisten tai julkisesti rahoitettujen hoivapalvelujen rakentuminen naissukupuolelle on säilynyt

* Kun hoivasta tulee poliittinen kysymys, osa kansalaisuutta, esityslistalle nousevat oikeus hoivaan, oikeus hoivata ja oikeus olla hoivaamatta

* Sosiaalipolitiikassa näiden turvaamiseksi on käytettävissä palvelut ja raha (äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat ja -vapaat; koti- ja omaishoidon tuet ym.); toiset ”rahat” ovat sukupuolen mukaisia (äitien ja isien rahat), toiset muodollisesti sukupuolineutraaleja (vanhempainvapaa; lasten kotihoidon tuki, omaishoidon tuki); muodollisesti sukupuolineutraalit, etenkin kh-tuki, päätyvät naisten käyttämiksi

* Lisäksi työmarkkinoilla ja työpaikoilla sovittavat työntekijälähtöiset työaikajoustot (liukuva työaika, etätyö, työajan lyhentäminen)

* On kysyttävä, millaisia seurauksia hoivan tarvitsijoille ja antajille on palvelun, rahan ja työaikajoustojen tarjoamisella on? * Kehittyneen hyvinvointivaltion oloissa rahaa (cash for care) käytetään kannustimena sille, että kansalaiset eivät käyttäisi julkista palvelua, vaan tarjoaisivat hoivan itse; myös tunnustavat palkattoman hoivatyön ja sen yhteiskunnallisen merkityksen. * Palvelun ja rahan suhde, myös palvelua korvaavan rahan tason määrittäminen = sosiaalipoliittisesti mutkikas kysymys, jota Jorma Sipilä on pohtinut vuosikymmeniä

* Hoiva- eli sosiaalipalveluja koskevat lait määrittelevät yleensä kunnan velvollisuuden järjestää tarvittavat palvelut; lisäksi perustuslaki lupaa jokaiselle ”ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon” * toimentulotuen tulkitaan toteuttavan oikeuden ”välttämättömään toimeentulon”; sen sijaan välttämätön huolenpidon määrittely on horjuvampaa * perustuslaki (oikeudet vuodesta 1994) ei ilmiselvästi ole taannut sen enempää ihmisarvoista toimeentuloa kuin hoivaa; se tarjoaa kuitenkin valituskanavan

* Hoiva-oikeudet ovat kehittyneet epätasaisesti; pienten lasten vanhemmille taataan sekä oikeus hoivata kokoaikaisesti (äitiys-, isyys-, vanhempainrahat, kotihoidon tuki) että oikeus olla hoivaamatta kokoaikaisesti (vanhempien oikeus lapsen päivähoitoon) * Vanhoilla ja heidän läheisillään on heikommat oikeudet; pidetään yhä luonnollisempana sitä, että omaiset hoitavat ja vanhuspolitiikan tulevaisuus rakentuu ratkaisevasti sen varaan * Voi kysyä, miksi vanhojen hoiva on niin eri asia kuin elatus; sosiaaliturvan idea on jakaa ja vakuuttaa kollektiivisesti epätasan jakautuvia riskejä; apua ja hoitoa tarvitsevat puolisot ja vanhemmat ovat juuri tällainen sattumanvaraisesti jakautuva ”riski”; silti pidetään luonnollisena, että omaiset vastaavat ; sen sijaan sukupolvien välillä ei Suomessa elatusvastuuta * väitän, että taustalla on kulttuurinen syvävirta eli naisten (äitien, tytärten, puolisojen) antaman hoivan luonnollisuus myös ansiotyön ohella; hyvinvointivaltio lupaukset nojaavat edelleen tai jopa kasvavassa määrin ”näkymättömälle hyvinvointivaltiolle

Lasten päivähoito

* lasten päivähoidon historiaa luonnehtivat koti- vs päivähoidon sekä piilevämmin sosiaalipolitiikan tai sosiaalihuollon vs varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan jännite

* Päivähoitolakia (1973) säädettäessä vastakkain päivähoito- ja äidinpalkkarintamat; päivähoitolaki < nais- ja tasa-arvoliikkeet, sukupuolten ja sosiaalinen tasa-arvo, lastensuojelu, väestöpolitiikka, työnantajat * Nuo rintamat pyrkivät uusiutumaan vähän aina uudestaan; niillä on rakenteellinen ja ideologinen tausta * lapsikompromissi 1984 (alle 3-v päivähoito-oikeus + kotihoidon tuki) > seurauksena ( Jorma Sipilä ym.: Rakastettu ja vihattu lasten kotihoidon tuki; Onko kh-tuki naisansa, naisten luovuttamaton oikeus vai pragmaattinen arkielämän helpottaja? * pohjoismainen integroitu malli: universaali ja inklusiivinen: kaikki yhteiskuntaluokat, eri ikäiset lapset, erityistä tukevat tarvitsevat * sittemmin päivähoidon/varhaiskasvatuksen puolesta ovat puhuneet (Euroopassa) myös sosiaalisen investoinnin idea = varhainen investointi lasten kognitiivisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin kykyihin , samoin lapsiköyhyys (äitien ansiotyö lääkkeenä) ja korkean työllisyyden tavoite * Barcelonan huippukokouksessa (2002) hyväksytyt tavoitteet: päivähoidon tai esikoulun piirissä tulisi vuonna 2010 olla alle 3-vuotiaista kolmasosa (33 %) ja 3-vuotiaista kouluikäisiin 90 prosenttia lapsista. Suomi tavoitteiden alapuolella. * Suomen päivähoitoparadoksi: pohjoismainen päivähoidon malli, subjektiivinen oikeus; maine naisten (kokoaikaisen) työssäkäynnin maana; silti osallistuminen päivähoitoon on kv vertailussa vähäistä tai keskinkertaista * v. 2010, 0–5 -vuotiaat: Tanska 82 %, Norja ja Islanti 75 %, Ruotsi 74 %, Suomi 50 % * alle 1-vuotiaista Tanska 17 %, Islanti 7 %, Norjassa 4 %, Suomi 1 % (Ruotsi et) * mikä selittää: kotihoidon tuki, joka on moraalinen ja taloudellinen insentiivi olla käyttämättä päivähoitoa, mutta miksi se on juuri Suomessa niin suosittu? * Ei tunnu uskottavalta, että päivähoidon laatu olisi ratkaisevasti heikompaa, maksut korkeammat, äitien työmarkkina-asema heikompi tai työelämä kireämpää ja epävarmempaa kuin muualla. Jokin syvempi äidinhoivan ideaali? Instituution (kh-tuki) kyky luoda käyttäjäkuntansa ja kannatuksensa?

* päivähoidosta varhaiskasvatukseen; lain ensimmäinen vaihe voimaan 2015; määritellään lapsen oikeus varhaiskasvatukseen: siirtymä sosiaalisesta (sosiaalipalvelu, STM + THL) > pedagogiseen (kasvatuspalvelu, OPM + Opetushallitus): muuttuiko mikään?

Vanhushoiva

* pitkä historia vaivaishoidosta ja kunnalliskodeista modernin hyvinvointivaltion ytimeen; sosiaalihuollon uudistamisen ja eriytymisen historiaa; palvelujen luomisen ja rajoittamisen sekä huolen historiaa

* Vanhustenhuoltotoimikunta (mietintö 1974) arvioi erillisen vanhustenhuoltolain tarvetta. Erillistä lakia ei tällöin syntynyt; sen sijaan periaatteet – avuntarpeen ennaltaehkäisy, henkilön omatoimisuuden edistäminen, vanhusten itsenäinen selviytyminen kotona – kertovat, miten samoja asioita viimeiset neljäkymmentä vuotta on tavoiteltu; itse asiassa siirtymä laitoksista avohoitoon oli asetettu tavoitteeksi jo 1960-luvulla eri yhteyksissä (mm. sairausvakuutus)

* omaishoidon virallistaminen alkoi 1980-luvun alussa; omaishoidon tuki on ollut lakisääteinen sosiaalipalvelu vuodesta 1993; vuonna 2006 tuli voimaan erillinen laki omaishoidon tuesta ja kansallinen kehittämisohjelma on tehty vuosiksi 2014-2020.

* 1990-luvun lama vauhditti rakennemuutosta laitoksista ”kevyempiin asumisratkaisuihin” (palvelutalot); palvelut supistuivat, kotipalvelun ideologia muuttui > saajamäärä supistui rajusti ja kotihoito (kotisairaanhoito ja kotipalvelu) alettiin suunnata ”huonokuntoisista huonokuntoisimmille” + kotihoidon pirstominen ja osittaminen

* Stakesin tutkijoiden mukaan huolestuttavaa oli ”kotihoidon jatkuva vähentäminen jopa huonokuntoisilta asiakkailta sekä laitosten kiire ja siitä aiheutuva henkilöstön kuormittuminen ja hoidon laadun heikkeneminen”

* huoli vanhuksista oli suuri; kansalaiskeskustelu ja liikkeet > Stakes avasi 1998 avoimen kansalaiskanavan eli vanhuspuhelimen

* palautteen nojalla kansalaisten hätä oli syvä; alan työntekijöiden palautteessa kuulsi uupumus ja toivottomuus. Edelleen Stakesin tutkijoita siteeraten: ”Säästöjen armottomuus ja päätöksentekijöiden kuurous ikääntyneiden ihmisten tarpeille sekä hämmensi että herätti aggressiivisia tunteita”.

* lamavuosikymmenen jälkeen vanhuspolitiikka ja vanhuspalvelut ovat jatkaneet samalla polulla, osin uusin aktiivisen kansalaisuuden, kuluttajuuden ja valinnanvapauden ideoin ryyditettynä

* suuri linja 2000-luvulla ovat olleet (edelleen) laitoshoidon ja pitkäaikaishoidon supistuminen, kotihoidon ja tukipalvelujen tiukempi kohdentaminen ja niukentaminen, yksityisten tuottajien (järjestöjen ja yritysten), merkityksen kasvu, hoivan markkinoistuminen sekä omaishoidon roolin kasvu ja omaishoidon virallistaminen

* THL:n selvitysten (2014) valossa poliittisten tavoitteiden mukainen rakennemuutos on ollut hämmästyttävän nopeaa ja kiihtynyt vuoden 2008 jälkeen < talouskriisi? uudet laatusuositukset?

* Vuoden 2008 jälkeen ainoa kasvava on omaishoidossa olevien määrä.

* Hoivasta on tullut bisnestä: vanhushoiva ja lastensuojelu ovat pisimmälle yksityistetyt palvelut

** Teppo Krögerin ja Anu Leinosen (2012) mukaan vuosien 1990–2010 muutos toteutui salamyhkäisesti ilman kunnollista poliittista debattia tai lainsäädännön muutosta eikä sitä olisi voitu toteuttaa ilman omaisten ja läheisten antaman avun perälautaa

* 2010- luvulla toivo asetettiin vanhuspalvelulakiin (voimaan 2013) * siitä tuli kiistelty, hämmentävä ja sosiaalialan kentän silmissä abstrakti * THL:n tutkijoita siteeraten: pyrkimys oli muokata kunnan palvelurakenteita niin, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pääosin kotona tai kodinomaisissa asuinympäristöissä. * Teppo Kröger (2014) kutsuu sitä näennäisreformiksi (kuten myös sosiaalihuoltolain uudistusta), jonka ”kukaan ei ole olettanutkaan tuovan näkyvää kohennusta palvelujärjestelmään tai palvelujen käyttäjien asemaan” * lain säätämisen jälkeen sitä on peruutettu säästöjen ja kuntien normien purkamisen merkeissä

* vanhusten kesken paljon eriarvoisuutta riippuen omista ja läheisten resursseista

* Vanhushoiva on täynnä epäkohtia ja huolta tänäänkin, 2010-luvulla * monet omaiset kokevat heille annetun vastuun liian suureksi. Heikki ja Kirsi Hiilamo ovat nimenneet kirjansa nimellä Hoivataistelu (2015). He kysyvät, onko hoivan pakko olla sellaista taistelua, jollaiseksi omien vanhempien, puolisoiden tai vaikeasti sairaiden lasten hoiva usein kuvataan: taistelua palveluista, taistelua muiden hoivaajien ja hoivattavan kanssa, taistelua oman jaksamisen kanssa

* suurin huolen kohde (ainakin julkisessa keskustelussa) on 2010-luvulla siirtynyt laitoksissa asuvista kotona asuvien heitteillejättöön;

* annettua palvelua, kotipalvelun työntekijöiden pikakäyntejä ei voi kutsua hoivaksi, hoivan tarvitsijan tilanteeseen samastuvaksi pään, käden ja sydämen työksi * hoivan ideaaliin palvelua ei ole tapana suhteuttaa, muitta kun perustuslain ja vanhuspalvelulain lupaukset ihmisarvoisesta tai arvokkaasta elämästä eivät realisoidu, vanhusten palveluista valitetaan ja kannellaan yhä useammin > eduskunnan oikeusasiamies on aloittanut helmikuussa 2016 valtakunnallisen selvityksen vanhusten kotihoidon puutteista

* voiko tuoda muutosta? mikä on painostuksen ja perustuslaissa luvattujen oikeuksien voima?

Naiset näkyvänä ja näkymättömänä hoivavaltiona

* Hoivan suuri sukupuolirakenne ja sukupuolinen työnjako ovat säilyneet hämmästyttävän samoina vuosikymmenten läpi, olipa kysymys perheissä, vapaaehtoisena tai työmarkkinoilla tehtävästä hoivatyöstä.

* TK:n Naiset ja miehet Suomessa 2014 esittää miesten ja naisten kymmenen yleisintä ammattialaa. Palkansaajanaisten yleisin ammatti on hoivapalvelujen ja terveydenhuollon työntekijät (siis työntekijätasoiset ammatit, kuten lähi-, perus-, lasten-, mielenterveys- ja kodinhoitaja). Naisten osuus näissä ammateissa v 2012 oli 93 %. (164 000n, 13 000 m) Miesten yleisin ammatti oli kuljetustyöntekijä, ja näistä miehiä oli 96 %. (111 000n, 5 000 n)

* Superin jäsenistä 94,5 % on naisia. Viime vuosina miesten osuus lähihoitajakoulutuksessa on noussut. Superin jäsenistössä miesten osuus (2014: 5,5 %) on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

* Perheissä ja yksityiselämässä, isien hitaasti kasvava osuus perhevapaiden käytössä * asiaan voitaisiin vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä, mutta vaatimus tasaisemmasta jaosta törmää vaatimukseen ”perheen” valinnanvapaudesta ja käsitykseen äidin ja lapsen luonnollisesta yhteydestä

* sukupuolirakenne repeillyt enemmän omaishoidossa; miesten osuus omaishoitajista on noin 30 %, ja osuus ollut pienessä kasvussa. Pitkissä avioliitoissa niin miehet kuin naiset tarttuvat puolison hoitoon, kun sellainen tilanne tulee vastaan; noin puolet omaishoitosopimuksen tehneistä hoitaa puolisoaan (2012).

* hoivan sukupuolistumista voi pitää yhteiskunnallisena ongelmana * sellainen yhteiskunta, jossa niin naiset kuin miehet kantavat vastuun hoivasta, on oikeudenmukaisempi, toimivampi ja onnellisempi

Entä nyt 2016-

* Juha Sipilän hallituksen ohjelma on selvästi familistinen

* vanhushoivassa luvataan panostaa perhe- ja omaishoitoon; sen sijaan vanhuspalvelulain velvoitteista ja resursseista ollaan nipistämässä

* lasten päivähoito/ varhaiskasvatus on joutunut leikkuriin: subjektiivinen oikeus rajataan osa-aikaiseksi, palvelumaksuja korotetaan, ryhmäkokoa suurennetaan, esikoululaisten ja koululaisten iltapäivähoidon normia väljennetään – päivähoidon laadusta ja järjestelystä tehdään entistä vähemmän houkuttelevaa

* kun hallitus leikkaa monista sosiaalietuuksista, niin lasten kotihoidon tuen tasosta tai kestosta ei leikata

* sukupuolten tasa-arvoa ei maita hallitusohjelman tavoitteena; tosin tasa-arvo-ohjelmaa on alettu julkisen kohun myötä (?) valmistella

* tilanne muistuttaa 1990-luvun laman katalysoimaa sosiaalipolitiikan ja tasa-arvon takaiskua ja familistista käännettä

LOPUKSI LINKKI KAARINA KAILON LAHJATALOUS ALUSTUKSEN ÄÄNINAUHOITUKSEEN, JOKA ON TEHTY BAMBIUSERILLA. ESITYSKALVOJA EI KUVATTU.

http://bambuser.com/v/6146934

MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Suomen sosiaalifoorumi 2016 tilaisuus
MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Tule kuulemaan ja keskustelemaan.

Ovatko yhdistykset vain vallanvahtikoiria? Miten kolmas sektori voisi päästä mukaan SOTEn kehittämiseen aikuisten oikeasti?
Milloin: Lauantaina 16.4.2016 klo 10 – 12
Missä: Suoja Pirtti ry:n tiloissa Kotkankatu 14-16

Tarjolla klo 10 alkaen kahvia, teetä, karjalanpiirakoita ja pullaa.

Klo 10.30 keskustellaan kolmannen sektorin yhdistysten roolista SOTEssa mukana mm.

Janne Gustafsson Suoja-Pirtti ry, Jouko Karjalainen 3K, Juha Nurmela HYVA

HYVAlaiset puheenvuorot Joukkovoima mielenosoituksessa 12.3.2016

Olkaa hyvat tässä Päivi Uljaksen, Erkki Tuomiojan ja Jouko Kajanoja puheenvuorot

PÄIVI ULJAS Joukovoimaa mielenosoituksessa Sanaatintorilla 12.3.2016

Arvoisat Joukkovoima -mielenosoituksen järjestäjät ja kaikki mielenosoittajat

Viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana kuuluisa rikkain yksi prosentti on onnistunut kahmaisemaan itselleen kansalaisten työstä aiempaa tuntuvasti suuremman osan. Samanaikaisesti taloudellinen ja poliittinen eliitti on onnistunut siirtämään yhteisen järjestelmämme kuluja entistä enemmän pieni- ja keskituloisten kansalaisten sekä myös työvoimavaltaisten yritysten maksettavaksi. Tämä on aiheuttanut puutetta, heikentynyttä terveydenhoitoa, vanhusten heitteillejättöä, valtaisan työttömyyden, hätää ja kurjuutta.

Toisaalta useimmissa valtioiden kilpailukykyä, taloudellista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, koulutusta tai melkein mitä tahansa muuta yhteiskunnan toimintaa mittaavissa tutkimuksissa olemme useimmiten kymmenen parhaiten selvinneen maan joukossa. Mihin tämä suomalaisten paljon tutkittu kilpailukyky perustuu? Kapitalismin tutkijat ovat osoittaneet luottamuksen olevan kaikkein tärkein elementti yhteiskunnan selviytymisen kannalta ja viimeaikaiset tutkimukset ovat myös osoittaneet, että taloudellinen epätasa-arvo heikentää taloudellista kasvua. Nykyaikainen kaupungistunut toimiva yhteiskunta edellyttää korkeatasoista koulutusta, hyvää ja luotettavaa infrastruktuuria, luotettavaa ja kunnollista ruokahuoltoa, siedettävän hintaista ja tasokasta asumista, hyviä teitä ja luotettavia rautateitä, sähköä, tietoteknistä varmuutta, ja hyvää tasa-arvoa edistävää sosiaaliturvaa. Mitä monimutkaisemmaksi teknologia ja yhteiskunta muuttuu, sitä tärkeämpiä ovat toimivan hyvinvointivaltion ominaisuudet ja julkisen sektorin luotettavuus.

Nyt tinkimisten, veroalennusten, huippuosinkojen ja miljonääreille jaettujen verohelpotusten seurauksena, yhteiskuntamme näyttää näivettyvän, menettävän vetovoimaisuuttaan ja selviytymiskykyään. Meidän tulevaisuutemme suurin kysymys ei ole pääomavaltaisen vientiteollisuuden palkkataso, vaan se miten kykenemme saamaan nykyistä suuremman osan kansantulosta sen yhden prosenti hyppysistä yhteiseen kassaan, jotta voimme pyörittää toimivaa ja solidaarista yhteiskuntaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan viimeisimmän tutkimukseen osallistuneista vastaajista jo yli 70 prosenttia katsoo, että tuloerot ovat maassamme kasvaneet liian suuriksi. Lähes 80 % vastaajista arvelee, että puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmaksi tavallisten ihmisten ongelmista. Vain 26 prosenttia arvelee, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa. 77 % prosenttia arvioi, että vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen.

Suomalainen historiantutkimus on osoittanut, että Suomi syntyi jo ennen itsenäistymistään kansalaisliikkeissä, ammattiosastoina, meijeriosuuskuntina, vapaapalokuntina ja urheiluseuroina. Äänioikeutemme, työaikamme, työehtosopimuksemme, terveydenhuoltojärjestelmämme, koulujärjestelmämme, kaikki hyvä on saatu aikaan kansalaisliikehdinnän, joukkokokousten, lakkojen ja aktiivisen kansaan nojaavan parlamenttityön avulla. Mitään ei ole meille annettu ylhäältä nk. eliitin toimesta. Tuhannet ja tuhannet järjestöjen sihteerit ovat viimeisen sadan vuoden aikaan kirjanneet järjestöjen yhteiset tavoitteet. Viestejä on toimitettu päättäjille kirjeitse, puhelimitse, lähestystöinä, mielenosoituksilla ja lakoilla ja timpurit ovat usein talkoilleet tilaisuuksien puhujalavat. Järjestöjen taloudenhoitajat ovat makselleet banderollien materiaalilaskuja, kilometrikorvauksia ja lakkoavustuksia. Paljon mainostetun ”suomalaisen sopimisyhteiskunnan” todellisuus on ollut jatkuvaa konfliktia ja kansalaisten vastarintaa yhteiskunnan eri tasoilla. Kulloisenkin konfliktin ja vastarinnan voimasuhde on määritellyt sopimuksen tason, joskus paremman, joskus huonomman ja maailmamme on muuttunut pieninä palasina. Tämän mielenosoituksen järjestäjät ja mielenosoittajat ovat tärkeä osa pitkäaikaista, kansalaisten liikehdintää. Sellaisen avulla Suomi on onnistuttu nostamaan Euroopan köyhimmästä valtiosta historiallisesti hyvin nopeassa ajassa, vain noin 50-vuodessa erääksi maailman vähiten epäonnistuneeksi maaksi.

ERKKI TUOMIOJA Senaatintorilla Joukovoimaa mielenosoituksessa 12.3.2016

Totisesti minä elän synkkää aikaa…”

http://tuomioja.org/blogi/2016/03/joukkovoima-hallituksen-leikkauspolitiikkaa-vastaan/

Jouko Kajanojan puheenvuoro Joukkovoima mielenosoituksessa 12.3.2016

Kuulun pääministerin mollaamiin kaiken maailman dosentteihin ja annettu aiheeni on eläkepolitiikka

  1. Suomen eläkepolitiikan suurin ongelma on eläkeläisten köyhyys. Eläkeasiantuntijat jaksavat mainostaa Suomen eläkejärjestelmää suunnilleen maailman parhaaksi. Heiltä unohtuu, että Suomi on eläkeläisköyhyydessä EU-maiden alempaa kastia. Suomessa on paljon enemmän köyhiä eläkeläisiä kuin muissa Pohjois- ja Keski-Euroopassa maissa Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta.

  1. On hälyttävää, että tästä vaietaan. Piirretään kuva, että Suomen eläkepolitiikka on erinomaisessa kunnossa. Ainoa ongelma on muka saada ihmiset myöhentämään eläkkeelle siirtymistään. Suomen eläkepolitiikka ei ole kunnossa. Siinä on paha vika: eläkeläisköyhyys. Siinä suhteessa kuulumme alakastiin.

  1. Eläkeläisnaisten köyhyysriski on vielä kaksinkertainen eläkeläismiehiin verrattuna. Kaikkein suurin köyhyysriski on iäkkäimmillä yksinelävillä naisilla. He elävät yksikseen kavennettua elämää. Erityisesti he tarvitsevat meidän tukeamme kamppailussa elinolojensa puolesta.

  1. Takuueläke ei turvaa köyhyydeltä. Jotta turvaisi, sen tulisi olla paljon korkeampi. Köyhille eläkeläisille ovat tärkeitä eläkkeensaajan asumistuki ja hoitotuki. Hallitus halusi leikata eläkkeensaajan asumistukea, mutta eläkeläisjärjestöjen sinnikäs vastustus sai hallituksen perumaan heikennyksen.

  1. Hyvät ihmiset. Se oli osoitus siitä, että tarvitaan joukkovoimaa ja että se tuottaa tuloksia!

  1. Mutta hallitus jatkaa linjallaan. Lääkekorvausten, lääkärinpalkkioiden ja hoitoon tarvittavien matkojen omavastuita nostetaan. Köyhien eläkeläisten kukkarolla käydään. Tarvitaan lisää joukkovoimaa.

  1. Paljon on puhuttu eläkkeiden taitetusta indeksistä. Indeksin nykyinen taitto on sellainen, että eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa elinkustannusten nousu 80 % ja ansiotason nousu 20 %. Elinkustannusten nousu korvataan, mutta lisäksi vain viidesosa ansioiden noususta. Sen seurauksena eläkeläiset jäävät reilusti jälkeen ansiotason kehityksestä. Nykyinen taitettu indeksi sortaa eläkeläisiä suhteessa työssäkäyvään väestöön. Eläkeläisjärjestöt ovatkin asialla ja esittävät indeksin taiton parantamista. Hyvä niin.

  1. Mutta keskustelussa taitetusta indeksistä on unohdettu köyhimmät eläkeläiset. Pelkän takuueläkkeen varassa elävät eivät hyötyisi mitään taitetun indeksin parantamisesta. Heidän indeksiään ei ole edes taitettu. Ansiotason nousu ei vaikuta ollenkaan heidän eläkkeisiinsä. Niitä nostetaan vain elinkustannusten nousun verran.

  1. Ongelma on todella paha. Ansiotason noustessa köyhimpien eläkeläisten suhteellinen asema heikkenee eniten. Heitä ei oteta mukaan elintason nousuun. Joskus annetaan armopaloja takuueläkkeen erilliskorotuksina. Yhteiskunnallinen jako rikkaiden ja köyhien välillä kärjistyy.

  1. Osittain samassa heitteillejätön veneessä ovat pieniä ansioeläkkeitä saavat, joiden eläketuloista kansaneläke muodostaa merkittävän osan. Myöskään he eivät paljoa hyötyisi taitetun indeksin korjaamista, koska taitettu indeksi ei koske merkittävää osaa heidän eläkkeestään eli kansaneläkettä. Sitä tarkistetaan vain elinkustannusten nousun korvaamiseksi. Käy vielä helposti niin, että kun takuueläkkeisiin tehdään pieniä erilliskorotuksia jälkeen jäämisen korjaamiseksi, ne eivät koske kansaneläkkeitä. Tällöin suurimpia häviäjiä ovat ne, jotka saavat pientä ansioeläkettä ja sen täytteenä kansaneläkettä.

  1. Hyvät ihmiset. Tämä on rakenteellista väkivaltaa. Suomen eläkejärjestelmä on sellainen, että se köyhdyttää eniten köyhiä eläkeläisiä, he jäävät eniten osattomaksi elintason yleisestä noususta.

  1. Pyrkimykset heikentää köyhimpien eläkeläisten suhteellista asemaa eivät koske vain eläkkeitä ja asumistukea. Sipilän hallitus on leikkaamassa vanhuspalveluista yli vuositasolla yli 30 milj. euroa. Lisäksi kuntia ei enää velvoitettaisi tekemään suunnitelmia vanhuspalvelujen järjestämisestä.

  1. Tähän sopii hyvin hallituksen aiempi päätös poistaa vanhuspalvelulaista sanat ”arvokas elämä”. Tuo päätös – siis poistaa vanhuspalvelulaista arvokas elämä – on kieltämättä johdonmukainen. Siinä määrin hallituksen politiikka heikentää vanhusten ja eläkeläisten arvokkaan elämän edellytyksiä.

  1. Hyvät ihmiset. Tarvitaan suuri muutos. Tarvitaan joukkovoimaa toteuttamaan suuri muutos. Me eläkeläiset – harmaat pantterit – olemme siinä mukana. Emmekä silloin ole harmaita vaan vihreitä ja punaisia.