Kategoriat

tammikuu 2017
M T W T F S S
« Dec    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031  

Mikä ihmeen HYVA ja miksi

HYVA esiintyy ylpeänä yhden ihmiskunnan suurimman saavutuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, joka on paras tunnettu tapa tuottaa hyvinvointia ja jakaa sen tulos oikeudenmukaisesti.
HYVAlle hyvinvointivaltio on reilun ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Se on osoittautunut myös taloudellisesti tehokkaaksi. Markkinauskolle on asetettava rajat. Pohjoismaat voivat toimia vastuullisina suunnannäyttäjinä maailman ympäristö-, kehitys- ja talouspolitiikassa, kunhan jatkamme oman mallimme rakentamista. Se on menestyksellinen vastaus globalisaatioon.

HYVA on kaikille avoin ihmisten ja järjestöjen verkosto.

HYVA on riippumaton puolueista ja puoluepolitiikasta, koska EVA:nkin mielipidetiedustelujen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista tukee hyvinvointivaltiota. Kaikkien puolueiden äänestäjien enemmistö on tällä kannalla.

HYVA välittää tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että hyvinvointivaltio on toimiva, hyvä ja tehokas ihmisten yhteisen toiminnan muoto myös globalisaation oloissa.

HYVA kannustaa kaikkia hyvinvointivaltion puolestapuhujiksi olipa kyse kuntien tai valtion palveluista.

HYVA vastustaa suomalaisten enemmistön tapaan uusliberalistista hyvinvointivaltion vähättelyä ja alasajoa

HYVA pyrkii medioihin EVA:n ja Veronmaksajien keskusliiton rinnalle tasavertaiseksi kommentaattoriksi hyvinvointivaltiota koskevissa kysymyksissä. Se on niiden vastavoima

HYVA haluaa BKT:n kasvuprosentin tilalle hyvinvoinnin eri puolia kuvaavat uudet mittarit.

Aino Kiven hyvinvointivaltion puolustuspuhe

Teatteriohjaaja Aino Kiven vastine Liberan Heikki Pursiaisen blogikirjoitukseen

Ajatushautomo Libera on kiinnittänyt käynnistämääni #EnOlisiTässä –kampanjaan huomiota. Olen kampanjan puolesta otettu. Huomio kertoo että nyt on osuttu oikeaan hermoon –keskustellaan asiasta, josta pitäisi puhua paljon enemmän. Politiikassa on viime vuosina aivan liian paljon piilouduttu ”nyt on pakko” –retoriikan taakse, ja sen varjolla tehty päätöksiä, jotka kurjistavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää ja luovat eriarvoistavia rakenteita.

Liberan Heikki Pursiainen kritisoi sitä, kuinka kampanjassa samaistetaan yhteiskunta ja valtio. Myönnän: pohdin itsekin, kumpaa sanaa käyttäisin kampanjan hashtagissa. Päädyin hyvinvointivaltioon, koska se on napakka, ja pitää kirkkaana juuri sen mistä on kyse – siitä, että elämme (ainakin toistaiseksi) pohjoismaisessa sosiaalidemokratiassa, jossa valtion rooli on laaja. Valtio ei ole pelkästään poliisi, eduskunta ja tuomiolaitos, vaan se kantaa kansalaisistaan vastuuta. Yksilöiden jättäminen läheisten ja hyväntekeväisyyden varaan on kaunis ajatus – olen itsekin sitä mieltä, että suomalaisten pitäisi tukea toisiaan enemmän, auttaa kaveria, leipoa naapurille sitä pullaa – mutta käytännössä järjestäytyneen yhteiskunnan apua tarvitsevat eniten juuri ne, joita muut eivät auttaisi. Lainaan tähän erään kampanjaan osallistuneen kirjoitusta:

En usko hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, koska silloin kun itse eniten, ja kaikkein kipeimmin, apua tarvitsin en ollut nöyrä, kiitollinen ja miellyttävä, vaan rivo, ilkeä, aggressiivinen ja pahalta haiseva. Uskon yhteisesti, verovaroilla ylläpidettyyn pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon ja maksan ilomielin veroni.”

Tästä on loppupeleissä kyse.

Hyvinvointivaltion kuva ihmisestä on joustava. Se näkee, että meistä jokainen voi joskus olla tarvitseva, epäonnistunut, heikko. Tämä asia näkyy myös monen osallistuneen kirjoituksessa. Monella meistä on ollut elämässä hetkiä, joista ei kerta kaikkiaan olisi selvinnyt ilman järjestäytyneen yhteiskunnan, siis valtion ja kunnan, tukea. Mutta sitä tukea saatuaan moni on päässyt kipuamaan omin voimin ylös, nousemaan pystyyn ja tekemään suuria asioita. Auttamaan myös muita.

Inhimillisessä mielessä on kyse siitä, että olemme toisistamme vastuussa. Yhteiskunnallisessa mielessä on mielestäni kyse siitä, että olemme niin pieni kansakunta, että meillä ei ole varaa menettää yhtään ihmistä. Tarvitsemme kaiken potentiaalin, ja meidän pitää sitä vaalia.

Tilastokeskus julkaisi itsenäisyyspäivän tiimoilla listan tilastoja, joissa Suomi on maailman kärjessä. Mukaan mahtuvat niin peruskoulutus (1.), henkinen pääoma (1.), lukutaito (1.), tasa-arvo (2.), innovaatiot (3.), turvallisuus (1.), vakaus (1.), onnellisuus (5.), ympäristön tila (1.), ja pankkien vakaus (1.).
(http://www.tilastokeskus.fi/…/sa…/suomimaailmankarjessa.html)
Nämä kaikki kärkisijapaikat maalle, joka on väestöltään vasta maailman 115. ja kuului sata vuotta sitten maanosan köyhimpiin. Ei ihme, että internetissä on viime aikoina kiertänyt huhu, jonka mukaan noin täydellistä maata ei voi olla edes olemassa, se on varmasti keksitty. (http://www.hs.fi/nyt/art-2000004999933.html)

Itse olen sitä mieltä, että nämä kaikki kärkisijat kertovat siitä, että yhteinen hyvinvointiprojektimme on onnistunut. Meillä on tasa-arvoinen, vakaa, korkeastikoulutettu, turvallinen maa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa. Tämä luo loistavan pohjan myös innovaatioille, investoinneille ja talouskasvulle.

Pursiainen tarttuu blogissaan siihen, että kampanjaan osallistuneita ei kiinnostaisi,
“mistä kaikki ihanat ‘ilmaiset’ asiat tulevat”. Väitän, että ehdoton valtaosa tietää hyvinkin, suurin osa niitä maksaakin. Valtaosa tiennee myös, että elämme markkinataloudessa, tiennee myös sen, kuinka hyvinvoinnin mahdollistanut vauraus on syntynyt, epäilemättä myös, että sosiaalidemokratiassa valtion rooli on tasata vapaan markkinatalouden toimintaa, tienneepä myös millaisten kysymysten äärellä olemme hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Moni lienee juuri siksi tekstinsä kirjoittanut.

Samoin Pursiainen väittää että kirjoittajien suhde“itse saatuihin tukiin on kirjoituksissa täysin kritiikitöntä” ja että ”[k]irjoitusten kirjoittajat tuntuvat uskovan, että kaikki hyvä heidän elämässään on hyvinvointivaltion ansiota.”

Enpä usko.

Tämän kampanjan fokus oli nostaa keskiöön hyvinvointivaltion verkot. Ne, mitä usein pidetään itsestäänselvyytenä. Ei siis ihme, että niitä löytyi. Kampanjassa ei ollut tarkoitus väittää, että ihmisen omalla toimeliaisuudella ei olisi mitään merkitystä. Vaan tuoda näkyviin sitä, kuinka meistä jokainen on jossain vaiheessa tarvinnut hyvinvointivaltion apua. Luultavasti ainakin syntymänsä hetkellä. Se, että tässä kampanjassa puhutaan valtion tuesta, ei tarkoita etteivätkö osallistujat osaisi nähdä arvoa myös lähipiirinsä tuella tai omalla ponnistelullaan.

Kiitollisuus, jota Pursiainen vertaa jopa totalitarismiin, nousee ihmisten omasta tunnekokemuksesta. Se ei ole ylhäältä ohjattua kuten totalitarismissa. Ketään ei pakotettu osallistumaan kampanjaan. Kampanjaohjeessa ei kannustettu ketään osoittamaan kiitollisuuttaan. Kiitollisuus nousi esiin siksi, että yksittäiset ihmiset ovat itse sen halunneet nostaa. Tämä onkin ehkä oleellisin pointti: valtio olemme me. Pohjoismaisessa demokratiassa valtio toimii suurin piirtein niin kuin enemmistö sen kansalaisista toivoo sen toimivan.

Viime aikoina politiikassa ollaan kuljettu leikkausten tietä. Kampanja ehkä tekee näkyväksi sen, että se ei ole tie, jonka valtaosa kansalaisista valitsisi.

Kampanja on puoluepoliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton. Jokainen osallistuja valitsee itse ilmaisut ja näkökulmat, joita käyttää. Olisin voinut kuvitella, että kiitollisuus olisi herättänyt Liberan ajattelijoissa positiivisia tunteita: kansalaiset eivät suhtaudu saamiinsa asioihin itsestäänselvyyksinä, he eivät ole ”pöhötetyn valtion kiittämättömiä käenpoikia”. He ovat ihmisiä, jotka hahmottavat saamansa tuen ja ovat valmiita antamaan takaisin saamastaan.

Nostan Pursiaisen blogikirjoituksesta vielä muutaman pointin joista olen eri mieltä.

Pursiainen tuntuu olevan sitä mieltä, että yhteiskunnan tuet olisi hyödyllisempää suunnata esimerkiksi pelkästään valtion hallinto- ja väkivaltakoneistoon, vanhustenhuoltoon sekä elämän katastrofeja vastaan vakuuttamiseen kuin siihen, että ”keskiluokkainen ihminen ei selviä elämästään ilman riippuvuutta kymmenestä eri tulonsiirrosta”.

Tämä on asia, jossa olemme selvästi ideologisesti Pursiaisen kanssa eri linjoilla.

Itse ajattelen, että hyvinvointivaltio on nimenomaan verkosto, josta ei voi purkaa yhtä osatekijää ilman, että se vaikuttaisi muihin.

Jos koulutus muuttuu maksulliseksi, ei alemmista sosiaaliluokista voi enää ponnistaa korkeakoulutukseen. Se vaikuttaa siihen, että sosiaalinen liikkuvuus vähenee, maa muuttuu luokkayhteiskunnaksi, väestön koulutustaso laskee, huipulle ei enää pyri koko ikäluokka, vaan vain rajattu ryhmä. Pitkän päälle tämä vaikuttaa myös demokratian toteutumiseen ja yleiseen turvallisuuteen.

Jos universaalit lapsiperheille suunnatut tuet, kuten lapsilisä ja subjektiivinen päivähoito-oikeus (josta toki voi kysyä, onko se jo muuttanut muotoaan) poistetaan sekä neuvola ja synnytyssairaalat yksityistetään, se vaikuttaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon sekä muuttaa demografiaa siltä osin, ketkä hankkivat lapsia ja minkä ikäisinä.

Jos tulonsiirrot rajautuvat takuueläkkeeseen, toimeentulotukeen ja muihin minimietuuksiin, tuen luonne muuttaa täysin muotoaan. Vanhimmat kampanjaan osallistujat ovat viitanneet tähän kirjoituksissaan. Köyhäinapu oli häpeällistä ja köyhiin suhtauduttiin loisina, jotka elivät muiden rahoilla. Minimietuuksilta on jo nyt hyvin vaikea ponnistaa ylöspäin. Kuinka vaikeaa se olisikaan, jos muita tulonsiirtoja tai yhteiskunnan subventiota ei olisi, vaan kaikki, peruskoulusta lähtien, pitäisi maksaa jokaisen itse?

Olemme vielä tilanteessa, jossa väliaikainen toimeentulotuen vastaanottaminen ei lyö leimaa kenenkään otsaan. Niin sen toivon olevankin. Silloin yhteiskunnan tukiverkot toimivat: avuntarpeesta noustaan auttajiksi ja hyvinvointiyhteiskunta –tai valtio – pysyy koko kansan yhteisenä projektina. Ei armopaloina osattomille. Emme ole voittajia tai häviäjiä vaan kansalaisia, kaikki me.

Lopuksi vielä käännän näkökulman Pursiaisen tekstin loppupuolen pätkästä:

“Kirjoittajien mielestä kaikki hyvä ihmisten elämässä on valtion ansiota. Ilman valtiota me emme olisi mitään eikä meillä olisi mitään. Kulttuuria tai sivistystä ei ole olemassa valtiosta riippumatta. Siksi meidän kaikkien pitää tuntea syvää kiitollisuutta valtiota kohtaan.”

Itse ehdottaisin tätä seuraavassa muodossa:

“Kirjoittajien mielestä kaikki hyvä valtiossa on meidän ihmisten ansiota. Ilman meitä valtio ei olisi mitään eikä sillä olisi mitään. Kulttuuria tai sivistystä ei ole olemassa meistä ja meidän muodostamastamme valtiosta riippumatta. Siksi meidän kaikkien pitää tuntea syvää kiitollisuutta toisiamme kohtaan.”

Kuulostaako paremmalta?

Kunnioittaen,

Aino Kivi

Ps.1. Vielä seuraavat terveiset Heikki Pursiaiselle: vaikka nettisivuille nostettuihin teksteihin on pyydetty lupa ja kampanjaan osallistuneet ovat halunneet ne julkaista, ei minusta silti ole reilua, että nappaat kirjoittajien pitkistäkin teksteistä lyhyitä, omiin tarkoituksiisi sopivia pätkiä, joita käännät ympäri tai halveksut, viittaat kirjoittajiin ammattinimikkeitä myöten ja tunnut pitävän heitä joko naiiveina, itsekkäinä tai muuten vaan pönttöinä. Vähän kunnioitusta, kiitos. Voimme olla monesta asiasta eri mieltä, mutta asiat riidelköön, ei ihmiset. Ihmiset ovat kertoneet taustoistaan kipeitäkin asioita, ja jokainen teksti on syntynyt kirjoittajan omasta halusta kirjoittaa itselleen tärkeästä asiasta. Toivon että sitä kunnioitetaan.

Ps.2. Kulttuurista ja koulutuksesta olisin vielä voinut kirjoittaa kokonaisen vastineen, tähän ei nyt mahtunut. Siksi viittaan vain lyhyesti: eilen Hymyilevä mies sai European Film Awardsin Discovery-palkinnon, Saara Aalto nousi Brittien X-Factorin finaaliin ja Bengt Holmström sai taloustieteen Nobelin. Luuletteko että nämä olisivat olleet mahdollisia ilman edullista ja kaikille avointa musiikkiopistoverkostoa, ilmaista korkeakoulutusta, kaupunginorkesteri- ja kaupunginteatteriverkostoa sekä elokuva-alan tukia, jotka muuten tulevat pääosin veikkausrahoista? Itse en usko. Sanonpa vielä että näin pienen kielialueen kulttuurikenttä olisi aika suppea ilman valtion ja kuntien subventiota. Emme valitettavasti voi valita vain Sofi Oksasta, Karita Mattilaa ja muutamaa huippukapellimestaria, jotka olisivat syntyessään menestysartisteja, vaan jos haluamme saada huippuja, tarvitsemme laajan koulutusverkoston ja kulttuurikentän, joka kouluttaa, kirittää, tukee ja haastaa tekijöitä. Positiivisena puolena (joka ainakin itselleni on tätä toista puolta tärkeämpi) toki se, että se, että siten saavat laadukkaasta ja kohtuuhintaisesta kulttuurista nauttia kansalaiset maan joka kolkassa. Ilman subventiota lipunhinnat olisivat niin korkeat että niihin olisi varaa vain eliitillä, tai sitten kulttuuri olisi harrastajien varassa. Sekin on toki mahdollista. Itse otan mieluummin tämän vaihtoehdon.

 

Tietoa ”se oli tässä” asiasta.

Kommentti: Ilman Ilokiveä en olisi tässä

 

Uutta veroajattelua

Kati Peltola 30.8.2016

Yksi tulovero ja yksi sosiaalivakuutus Suomeen

Työntekijän palkkaamiseen ja oman työn myymiseen on Suomessa kasvatettu monimutkainen verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen ryteikkö. Sen voisi korvata helposti yhdellä progressiivisella tuloverolla ja yhdellä sosiaalivakuutusverolla. Sama systeemi koskisi palkkatyötekijöitä, yrittäjiä, apurahan saajia sekä muita, jotka seikkailevat erilaisissa työmarkkina-asemissa tai työttöminä.

Kaikki ihmisen saamat henkilökohtaiset tulot pitää verottaa yhdessä. Tulolähteen ei pidä vaikuttaa veroasteeseen. Tuloveron prosentin pitää määräytyä vain ihmisen kokonaistulon perusteella.

Yksi henkilökohtainen tulotili Kelassa

Henkilökohtaisten tulojen verotus ja myös sosiaalivakuutuksen jakaminen voidaan tehdä yhdessä paikassa ja yhden henkilökohtaisen tilin kautta. Tehtävä sopii parhaiten Kelalle. Sen automaatti verottaisi ihmisen henkilökohtaiset tuloerät ajantasaisesti. Myös ihmisen saamat lakisääteiset sosiaalivakuutustulot jaettaisiin heille helpoimmin Kelassa.

Henkilökohtaisia tuloja saisi maksaa ja ottaa vastaan vain ihmisen omalle viralliselle tulotilille. Valtio verottaisi palkkoja, yrittäjän itselleen ottamia yritystuloja sekä omaisuustuloja ja sosiaaliturvatuloja yhdellä progressiivisella tuloverolla. Kela perisi ajantasaisesti tuloveron jokaisesta tuloerästä. Samalla se perisi myös lakisääteisen sosiaalivakuutusveron.

Henkilöverotuksen ja sosiaalivakuutuksen eteen nyt tehty hallintotyö vähenisi radikaalisti työn ostajilta ja myyjiltä. Vapautuvaa työvoimaa voisi käyttää tuotantoa ja asiakkaita suoraan palveleviin tehtäviin. Kela korvaisi suuren määrän erillisiä laitoksia, jotka keräävät sosiaalivakuutusmaksuja ja jakavat etuuksia. Verohallitukselle jäisi muiden verojen hallinnointi.

Päätyöläinen vai sivutyöläinen?

Yrittäjillä on melko olematon työttömyysturva, vaikka tulot olisivat miten pienet tahansa. Päätoiminen yrittäjä joutuu lopettamaan yrityksensä saadakseen työttömyyspäivärahaa. Lopettamista vaaditaan myös, jotta voi saada edes toimeentulotukea muuten kuin hätätilanteessa.

Sipilän hallituksen päätöksillä yhä useammat tilapäisiä ansiotöitä tekevät tulkitaan yrittäjiksi riippumatta siitä, minkä suuruisia heidän ansiotulonsa ovat. TE-toimistoissa ratkaistaan, tulkitaanko erimuotoisia ansiotöitä tekevä päätoimiseksi yrittäjäksi, joka ei ole oikeutettu työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Sivutoimiseksi yrittäjäksi tulkittu voi saada molempia. Ansiotyön nimi ja kesto ei kuitenkaan kerro mitään siitä, tarvitseeko ihminen toimeentuloturvaa.

Yksi sosiaalivakuutuslaki

Sosiaalivakuutuksen erilaiset etuudet saisi yhdenvertaisemmiksi ja helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi keräämällä niistä yksi sosiaalivakuutuslaki. Aikuisen henkilökohtaiselle tulotilille tulisi automaattisesti joka kuukausi perustulo. Perustulon lisäksi sosiaalivakuutuksessa tarvitaan lisäosia, jotka ottavat huomioon erilaisia elämäntilanteita. Sairaus, vammaisuus, lasten hoitovapaa ja täystyöttömyys edellyttävät niihin tilanteisiin soveltuvia lisäosia. Myös ansioturva pitäisi toteuttaa sosiaalivakuutuksen erillisenä lisäosana.

Yksi laki helpottaisi tuntuvasti poliittista keskustelua. Monia ihmisryhmiä koskevien erillisetuuksien ja niiden rahoitussääntöjen sijasta päästäisiin puhumaan sosiaalivakuutuksen kokonaisuudesta.  Mikä on perustulon sopiva taso? Miten ikä ja työmarkkina-asemat vaikuttavat tuen tarpeeseen. Mikä on perusturvan ja ansioturvan suhde. Näin päästäisiin vertailemaan nykyistä paljon suoremmin ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia huolehtia itsestään ja osallistua tuotantoon.

Perustulo

Perustulo auttaisi merkittävän osan työttömistä ja varsinkin osatyöllisistä irti tuloloukuista, jotka syntyvät nykyisestä toimeentuloturvasta.  Lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen ja pienyrittäminen lisäisivät käytettävissä olevia tuloja. Työn lyhytaikaisuus ei vaarantaisi koko toimeentuloa. Opiskelu helpottuisi kaiken ikäisillä aikuisilla.

Byrokratiaa vähentämässä vai vain ulkoistamassa?

Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomus ovat pitkään tavoitelleet työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen työehtosopimusten väljentämistä. Myös lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat ilmoittaneet tavoittelevansa yrityksiä ja yrittäjiä koskevien lakien väljentämistä. Tavoitteena on tavallisesti ansiotyön tekemisen ja ostamisen helpottaminen karsimalla sitä koskevia lakisääteisiä määräyksiä ja monimutkaisia sopimuksia.

Yksin yrittävän tai pienyrityksen verotuksen ja sosiaalivakuutuksen kaaos tunnustetaan poliittisissa puheissa työllisyyden esteeksi. Lääkkeeksi keksitään aina uusia mutkia. Byrokratia ja köyhyysloukut kukoistavat. Pienet yritykset eivät. Pienyrityksille nyt annettavat erilliset helpotukset esimerkiksi arvonlisäverotuksessa kannustavat niitä pysymään pieninä. Yritysten omistajat myös mutkistavat systeemiä jakamalla niitä moniin erillisiin yrityksiin näiden etujen säilyttämiseksi.

Systeemi kannustaa isompia yrityksiä ostamaan tuotannossa tarvittavaa työtä yksinyrittäjiltä ja työvoiman vuokraamiseen erikoistuneilta yrityksiltä. Isompi yritys välttää näin palkkatyöhön liittyvää byrokratiaa ja vastuuta työntekijöistä tai riski jää työvoimaa erikseen myyvälle yritykselle. Myös työvoimatarpeen vaihteluun liittyviä tuotannon muutosten riskejä ulkoistetaan näille alihankkijoille.

Kansanvakuutusta tekemään

Isoja rakenneuudistuksia oikeasti haluava hallitus korvaisi ensi töikseen Suomen sekalaiset sosiaalivakuutukset yhdellä kansanvakuutuksella. Siinä perustulolla korvataan elämän eri tilanteissa maksettavat peruspäivärahat ja toimeentulotuen perusosa. Perustulo verotetaan pois sitä mukaa, kun  ihminen saa muita tuloja työstään tai omaisuudestaan. Silloin on ihan samantekevää, saako työntekijä palkkaa työsopimuksen perusteella vai palkkiota omasta työstään tai yrittäjätuloa.

Koko tuotannon arvonlisäys sosiaalivakuutuksen rahoittajaksi

Jos Suomeen oikeasti halutaan lisää työpaikkoja meidän pitää lopettaa työvoiman käytön rangaistusvero. Se on korvattava koko tuotannon arvonlisäykseen kohdistuvalla sosiaalivakuutusverolla. Tuotannon verotuksen on tuettava sitä, että aikuiset pystyvät tekemään ansiotyötä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.

Nyt erilaiset sosiaalivakuutukset rahoitetaan pääasiassa niin, että työntekijä ja työnantaja maksavat ansiotuloihin suhteutettuja lakisääteisiä maksuja. Mitä enemmän työntekijöitä osallistuu tuotantoon sitä isommaksi kasvaa työn osuus tuotannon kokonaiskustannuksista.

ykyiset eläke- ja muut sosiaalivakuutusmaksut ovat luonteeltaan kotimarkkinoilla myydyn työvoiman käytön rangaistusvero. Työvoiman rangaistusvero heikentää kotimarkkinatuotannon  kilpailukykyä halpatyövoiman maista tulevan tuonnin kanssa. Samoin se kannustaa vahvasti työnantajia korvaamaan työntekijöitä konejärjestelmillä ja halpamaista tuoduilla tuotantopanoksilla.

Näiden molempien veroaste on tuntuvasti pienempi kuin kotimaisen työvoiman käytöllä.

Kotimainen ostaja maksaa ostoistaan työvoimakustannusten lisäksi arvonlisäveroa.  Kotimarkkinoilla tehdyssä työssä on sen takia kaksinkertainen tuotantovero. Se vähentää merkittävästi työvoiman kilpailukykyä muille tuotannontekijöille. Niistä kun ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja joka kuukausi.

 

 

Seminaari ”Hyvinvointitaloutta rakennetaan hyvinvointi-investoinnein”

Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan torstaina 24.11.2016 klo 17-19 Työväenliikkeen kirjastoon, Sörnäisten rantatie 25 A 1
Aiheesta alustavat SOSTEN erityisasiantuntija Päivi Rouvinen-Wilenius ja pääekonomisti Jussi Ahokas.

Hyvinvointitalouden käsitteellä pyritään nostamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kysymys hyvinvoinnin ja talouden välisestä suhteesta. Hyvinvointitaloudella on paljon yhtäläisyyksiä 60-luvun sosiaalipolitiikkaan, mutta yhtä vahvasti myös WHO:n Ottavan kokouksessa 1986 lanseerattuun laajaan terveyden edistämisen näkemykseen. Käsite avaa uusia näkökulmia keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Hyvinvointitaloudessa hyvinvointivaltion rooli nähdään tärkeänä hyvän elämän mahdollistajana. Hyvinvointitalous voi olla myös hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen väline siten, että se pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan hyvinvointivaltion vahvuuksia. Hyvinvointi-investoinnit ovat keskeinen väline hyvinvointitalouden rakentamisessa.
Tule kuulemaan ja keskustelemaan hyvinvointitaloudesta, hyvinvointi-investoinneista ja niiden suhteesta hyvinvointivaltioon.

KENEN SOTE kansalaisarviot

”Sote-uudistuksen valmistelu ei vakuuta kansalaistoimijoita”

Pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistän ja sen rahoitusta koskevia lakiesityksiä on saatu arvioitavaksi. Lisäksi yksi kiistanalainen osa eli ns. valinnanvapaus, puuttuu vielä arvioitavien lakiesitysten joukosta. Jotain siitäkin jo tiedetään.
Keväällä 2016 Suoja-Pirtti ry:n, HYVA ry:n ja Kuka kuuntelee köyhää- verkoston järjestämässä Suomen Sosiaalifoorumin tilaisuudessa pohdittiin kolmannen sektorin mahdollisuuksia vaikuttaa sote- prosessiin. Hallituksen esityksiin voi jättää lausuntoja 9.11 saakka, mutta keskustelua ei pidä mikkään muotoa rajoittaa vain lausuntoproseduuriin. Yhdistysten, asiakas- ja potilasjärjestöjen sekä kansalaisliikkeiden ym. olisi syytä arvioida sote-uudistusta ainakin seuraavista näkökulmista:

1. Koko prosessin kulku on ollut erittäin sekavaa ja esimerkiksi maakuntarakenne syntyi lehmänkauppana ns. valinnan vapauden kanssa. Kolmen miljardin euron säästötavoite näyttää olevan se, jolla voidaan oikeuttaa miltei mitä tahansa. Puhe siitä on teoreettista kun samaan sosiaaliturvaan tehdään leikkauksia ja säästöjä yritetään saada milloin lasten päivähoidosta milloin vanhustenhuollosta, sote-uudistuksesta riippumatta.

2. Maakunta/palvelulaitos/kunta- hallintokokonaisuudessa asukkaiden osallistuminen ja vaikuttamismahdollisuudet olisi saatava agendalle

3. Terveydenhuolto dominoi valmistelua, mikä näkyy kaikilla valmistelutasoilla. ”Sosiaalihuolto laahaa jäljessä” yksinkertaisesti senkin vuoksi, että sen edustus on ollut etenkin kansallisissa valmistuelimissä marginaalinen. Ikävältä näyttävää tilannetta on peitelty muun muassa siten, että vanhustenhuolto irroitetaan sosiaalihuollosta, jolloin sosiaalihuollon osuus vuosittain liiluvasta rahasta saadaan sopivan pieneksi. Toistaiseksi ainoa.

4. Paikallisten, jopa kansallisten sote-toimijoiden asema pitäisi turvata.

5. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien huolenpidon järjestäminen on nostettava agendalle.

6. Valinnan vapauden toteuttaminen ja julkisten palvelujen yhtiöittäminen on käynnistymässä perusterveydenhuollossa ja hammaslääkäripalveluissa. Sosiaalipäivystys ensimmäiseen vaiheeseen?

Seuraavat askeleet
1. Avataan valmistelua varten oma Facebook-ryhmä, jossa koordinoidaan valmistelua ja vaihdetaan ajatuksia

2. Sovitaan ensimmäiseksi a) näkökulmista, b) työnjaosta ja c) lopputuotteen muodosta (lausunto, muistio tms.?

3. Yritetään värvätä lisää asiantuntijoita valmisteluun

4. 31.10. SOTE VAI TETE- seminaarisarjassa Kenen sote? – Kolmas sektori sote-uudistuksessa
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/web/thl/tapahtumat/-/tapahtumalistaus/view/1406016

5. Varaudutaan yhteenvetotapaamiseen marraskuun ensimmäisellä viikolla tai viikonloppuna(4-6.11)

Yhteystiedot
sähköposti: hyva.hyva@pp.inet.fi
juha nurmela puh. 040 831 9466

Lisätietoa
Peruslinkki
http://alueuudistus.fi/etusivu

Tarkempia linkkejä

http://alueuudistus.fi/hallituksen-esitysluonnos-31-8-2016

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Yksityiskohtaiset+perustelut+31.8.2016.pdf/38a1c292-999e-4e6f-8a53-0dba60fb04b3

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Lakiehdotukset+31.8.2016.pdf/875ad9a5-0c76-45a9-8c24-50c5aae90133

Arvon mekin ansaitsemme – Mielenilmaus hyvän vanhustenhoidon puolesta Aika: 6.10.2016 Klo 17 – 18:30 Paikka: Kansalaistori, Helsinki

Hei tuohon mielen osoitukseen olisi hyvin suotavaa osallistua
Juha N

JAKAKAA KUTSUA , PYYDÄN

Arvon mekin ansaitsemme – Mielenilmaus hyvän vanhustenhoidon puolesta Aika: 6.10.2016 Klo 17 – 18:30 Paikka: Kansalaistori, Helsinki
SuPer vastustaa maan hallituksen suunnitelmaa pienentää vanhustenhoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta 0,4:ään. Sillä ei pystytä
turvaamaan edes perushoitoa. SuPerin mielestä jo nykyinen minimimitoitus 0,5 on riittämätön. SuPer järjestää Arvon mekin ansaitsemme
-mielenilmauksen torstaina 6. lokakuuta klo 17.00 Helsingissä Kansalaistorilla. Maan hallitus ei saa mahdollistaa vanhusten heitteillejättöä.

Nyt on viimeinen hetki saada äänemme kuuluviin ja näyttää hallitukselle, että hätä on todellinen. Tarvitsemme sinua, työkaveriasi,
ystäviäsi ja perheenjäseniäsi saapumaan paikalle sankoin joukoin. Arvon ansaitsevat sekä hoitajat että hoidettavat. Hoitajat haluavat
tehdä työnsä hyvin ammatissa, joka on monelle sydämen asia. Hallitus ei anna siihen mahdollisuutta.

Tule paikalle ja ole mukana vaikuttamassa inhimillisen vanhustenhoidon puolesta – niin hoitajille kuin hoidettavillekin! Asia on
meille kaikille yhteinen.

Lue Lisää
https://www.superliitto.fi/viestinta/ajankohtaista/arvon-mekin-ansaitsemme-superin-mielenilmaus-hyvan-vanhustenhoidon-puolesta/

Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan mielenosoitus 3.9.2016 klo 14.00 Rautatientorilla

HYVAN SUOSITTAA OSALLISTUMAAN
TERV JUHA NURMELA, puh.joht.

Hallitus leikkaa – me emme hyväksy!

Edellinen mielenosoitus järjestettiin 12.3.2016. Seuraava on 3.9.2016.

Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan! on sitoutumaton kansanliike. Kansanliikkeen ja tarkoitus on vastustaa hallituksen yhteiskunnan
köyhimpiin kohdistuvaa kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa sekä etsiä sille vaihtoehtoja. Kansanliike on tarkoitettu kaikille, jotka
tahtovat vastustaa lyhytnäköistä leikkauspolitiikkaa yhdessä muiden samaan tavoitteeseen pyrkivien kanssa.

Joukkovoima on järjestänyt kaksi mielenosoitusta, jotka keräsivät kummatkin noin 10 000 ihmistä.
Seuraava Joukkovoima mielenosoitus järjestetään 3.9.2016
14.00 Mielenosoitus järjestäytyy Helsingin Rautatientorille
14.20 Puheita ja musiikkia
15.00 Marssimuodostelmaan ryhmittyminen
15.15 Mielenosoituskulkue Helsingin keskustassa
16.30 Sinebrychoffin puistossa Puheita ja musiikkia, avoimet mikit ja keskustelua
18.00 Mielenosoitus päättyy

Katso myös: Blokit, mielenosoituksen tukijat

Vaatimukset
1. Leikkauspolitiikkaa vastaan Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa
2. Riittävä toimeentulo kaikille
3. Ihmis- ja perusoikeudet kaikille

Kutsumme mukaan kaikkia eri tavoin uuden hallituksen politiikasta kärsineitä yksityishenkilöitä ja ryhmiä mukaan omine tunnuksineen
ja teeseineen.

Kansanliike on puoluepoliittisesti sitoutumaton.Kansanliikkeessä ei hyväksytä minkäänlaista rasismia eikä siihen viittaavia tunnuksia.
Puoluetunnukset eivät ole sallittuja joukkovoiman järjestämissä mielenosoituksissa, mutta eri puolueiden henkilöt ovat erittäin
tervetulleita mielenosoitukseen.

Köyhien vastakkainasettelulle loppu. Yhdessä olemme voimakkaita.

Arvokas vanhuus

Hei vaan hyvalaiset
Anna kannatuksesi Kansalaisaloite Arvokas vanhuus 2 aloitteelle
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672

Adressi ei toisellakaan kerralla näytä saavan kummoista kannatusta, mutta vielä on pari päivää aikaa kannattaa tärkeää hanketta.
Minulle on suuri ihmetyksen aihe, että adressia ei tueta allekirjoituksin. Vasta 7000 nimeä.

Kimmo Kiljusen indeksileikkausadressi kyllä sai kyllä tukijoita. Ja Helsingin keskuspuistoakin tuettiin 13 000 allekirjotuituksella.Onko itsekkyys saamassa kasvavan vallan? Pelätäänkö vai hävetäänkö vanhuudenheikkoutta vai mistä on kyse?

Onko kansalaistoimijoilla virkaa sotessa? Sosiaalifoorumin tilaisuus 16.4.2016 klo 10.30-12:

Sosiaalifoorumin  tilaisuus 16.4.2016 klo 10.30-12: Onko kansalaistoimijoilla virkaa sotessa?

Mikä on kolmannen sektorin asema jälkeen sote-uudistuksen? Jääkö järjestöjen palvelutoiminta isojen tuottajien jalkoihin?
Keskustelemassa Juha Nurmela, Janne Gustafsson, Pirkko Justander, Jouko Karjalainen ym. Osallistujia oli  reilu 20.

Tässä linkit puheenvuoroihin

Jouko Karjalaisen esitys (alussa lyhyt Otavan Opiston Osuuskunnan esittely)

Juha Nurmelan esitys, pyydetyt puheenvuorot sekä yhteiskeskustelu

Järjestäjät Kuka kuuntelee köyhää, HYVA, Suoja-Pirtti ry.

Vuosikokousalustukset 2016: Raija Julkunen ja Kaarina Kailo

Raija Julkunen, dosentti, lehtori emerita
HOIVAPOLITIIKKA TÄNÄÄN: Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut hoivan siirtyminen naisten yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi kysymykseksi. Hoiva on muodostanut erityisesti pohjoismaisen, modernin hyvinvointivaltion ytimen. Miltä hoivapolitiikan tilanne näyttää tänään. Alustuksessa kysytään, millaisia hiipiviä muutoksia hoivassa on käynnissä ja millaisia seurauksia niistä on.

Kaarina Kailo, dosentti, Oulun kaupunginvaltuutettu
TOISENLAINEN IHMISKUVA JA POLITIIKKA OVAT MAHDOLLISIA, Huolenpito- ja lahjatalouden visioita.

TÄSSÄ SEURAAVAKSI RAIJA JULKUSEN ALUSTUKSEN KESKEISET ASIAT JULKUSEN KIRJAAMINA JA NIIDEN JÄLKEEN LINKKI KAARINA KAILON ESITYKSEN ÄÄNINAUHOITTEESEEN. Olkaa hyvat

Raija Julkunen. 4.3.2015

Hoivapolitiikka tänään – edelleen näkymättömän hyvinvointivaltion varassa?

* Hoivan lankeaminen naisille on keskeinen osa vallitsevaa sukupuolijärjestystä ja sukupuolen mukaista työnjakoa

* Hoivan on nostanut näkyväksi ja teoretisoinut naistutkimus. Hoiva oli 1970- ja 80-luvun brittiläisen ja skandinaavisen naistutkimuksen iso kysymys. Se heijasti ympäröiviä realiteetteja, sitä että juuri naiset tekivät hoivatyön, paljolti palkatta kodeissa ja perhesuhteissa. Hoiva alettiin käsittää avuttomiin vanhuksiin, vammaisiin, sairaisiin ja lapsiin kohdistuvana ”pään, käden ja sydämen työnä”, välttämättömänä työnä elämän ja arjen ylläpitämiseksi.

* Samalla tuotiin esiin se, miten hoivavastuu rajoittaa naisten elämää, mm. pakotetun altruismin käsitteellä: naiset elämäntilanteissa, joissa he eivät voineet valita muuta kuin läheisen, mahdollisesti hyvin sitovan ja kuormittavan hoivan. * Kulttuurisesti hoivaa ja naiseutta on määritelty samanlaisin laaduin, naiset on konstruoitu luonnostaan hoivaaviksi, lämpimiksi, tunteviksi; myös ihmisruumiillisuus kaikessa intiimisyydessään on määritelty naisille sopivaksi; mutta hoivaa on analysoitu myös likaisena ja raskaana työnä.

* Kari Waerness (1977) kutsui naisten kodeissa tekemää työtä näkemättömäksi hyvinvointivaltioksi, jota ilman mikään hyvinvointivaltio ei voisi antaa lupausta pitää kaikista huolta

* ”Naiset elämän rappusilla”; lasten ja vanhusten tai vaikeasti sairaiden hoivassa tunteet ja kokemukset ovat erilaisia; edelliseen liittyy kasvu ja kehitys, jälkimmäiseen myös kärsimys, suru ja luopuminen

* Care kääntyy suomeksi myös huolenpidoksi, huolehtimiseksi ja välittämiseksi. Ethics of caring tai hoiva- ja vastuurationaalisuutta on tarjottu vaihtoehtoiseksi eettiseksi normistoksi – ansion, ansaitsemisen, riippumattomuuden tai kilpailun etiikalle. * Feministisen ajattelun ja naisliikkeiden sisällä erilaisia suhteita hoivan naissukupuoleen: yhtäältä hoiva, eritoten palkaton hoiva on nähty naisten alistamisen ja ulossulkemisen välineenä; toisaalta erityisesti maternalistinen ja naiskeskeinen feminismi ovat ylistäneet naista, synnyttämistä, äitiyttä, reproduktiota ja hoivaa, naisen eroa miehestä

* taloudellisesti naisen ja palkattoman hoivan liitto nojaa (ideaalisesti) mieselättäjyydelle > naisten taloudellinen riippuvuus

* care tuntuu toimivan englanniksi, mutta hoiva (suomeksi) herättää ärtymystä naisissa, naisjärjestöissä ja sosiaalialalla. Kuulostaa epäammatilliselta? * Yhtäältä hoivan käsite on omaksuttu laajasti (esim. hoivapalvelut, hoivapolitiikka, hoivasektori, hoivayritys, hoivakoti, hoivataide, hoivamenot), toisaalta sitä vieroksutaan ja käytetään hoitoa silloinkin kun ei ole kysymys sairaanhoidosta (nursing) (lähihoitaja, päivähoito)

Hoivan yhteiskunnallistuminen eli siirtymä yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi ja modernin hyvinvointivaltion, erityisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ytimeksi * Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut; naisilla on ollut erityinen rooli tässäkin: sosiaali- ja terveys, hoiva, kasvatus jne. ovat olleet politiikassa erityistä naisten vaikuttamisen ja osaamisen aluetta. .

* Muutoksen tärkeä taustavoima < naisten tulo työmarkkinoille ja naisten muodostaman ilmaisen hoivaresurssin kutistuminen; sukupuolten tasa-arvo; * (Julkiset) hoivapalvelut ovat laajentaneet naisten ammatillisia mahdollisuuksia ja tasa-arvoistaneet naisten ja miesten pääsyä työmarkkinoille ja yhteiskuntaelämään

* Samalla julkisten tai julkisesti rahoitettujen hoivapalvelujen rakentuminen naissukupuolelle on säilynyt

* Kun hoivasta tulee poliittinen kysymys, osa kansalaisuutta, esityslistalle nousevat oikeus hoivaan, oikeus hoivata ja oikeus olla hoivaamatta

* Sosiaalipolitiikassa näiden turvaamiseksi on käytettävissä palvelut ja raha (äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat ja -vapaat; koti- ja omaishoidon tuet ym.); toiset ”rahat” ovat sukupuolen mukaisia (äitien ja isien rahat), toiset muodollisesti sukupuolineutraaleja (vanhempainvapaa; lasten kotihoidon tuki, omaishoidon tuki); muodollisesti sukupuolineutraalit, etenkin kh-tuki, päätyvät naisten käyttämiksi

* Lisäksi työmarkkinoilla ja työpaikoilla sovittavat työntekijälähtöiset työaikajoustot (liukuva työaika, etätyö, työajan lyhentäminen)

* On kysyttävä, millaisia seurauksia hoivan tarvitsijoille ja antajille on palvelun, rahan ja työaikajoustojen tarjoamisella on? * Kehittyneen hyvinvointivaltion oloissa rahaa (cash for care) käytetään kannustimena sille, että kansalaiset eivät käyttäisi julkista palvelua, vaan tarjoaisivat hoivan itse; myös tunnustavat palkattoman hoivatyön ja sen yhteiskunnallisen merkityksen. * Palvelun ja rahan suhde, myös palvelua korvaavan rahan tason määrittäminen = sosiaalipoliittisesti mutkikas kysymys, jota Jorma Sipilä on pohtinut vuosikymmeniä

* Hoiva- eli sosiaalipalveluja koskevat lait määrittelevät yleensä kunnan velvollisuuden järjestää tarvittavat palvelut; lisäksi perustuslaki lupaa jokaiselle ”ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon” * toimentulotuen tulkitaan toteuttavan oikeuden ”välttämättömään toimeentulon”; sen sijaan välttämätön huolenpidon määrittely on horjuvampaa * perustuslaki (oikeudet vuodesta 1994) ei ilmiselvästi ole taannut sen enempää ihmisarvoista toimeentuloa kuin hoivaa; se tarjoaa kuitenkin valituskanavan

* Hoiva-oikeudet ovat kehittyneet epätasaisesti; pienten lasten vanhemmille taataan sekä oikeus hoivata kokoaikaisesti (äitiys-, isyys-, vanhempainrahat, kotihoidon tuki) että oikeus olla hoivaamatta kokoaikaisesti (vanhempien oikeus lapsen päivähoitoon) * Vanhoilla ja heidän läheisillään on heikommat oikeudet; pidetään yhä luonnollisempana sitä, että omaiset hoitavat ja vanhuspolitiikan tulevaisuus rakentuu ratkaisevasti sen varaan * Voi kysyä, miksi vanhojen hoiva on niin eri asia kuin elatus; sosiaaliturvan idea on jakaa ja vakuuttaa kollektiivisesti epätasan jakautuvia riskejä; apua ja hoitoa tarvitsevat puolisot ja vanhemmat ovat juuri tällainen sattumanvaraisesti jakautuva ”riski”; silti pidetään luonnollisena, että omaiset vastaavat ; sen sijaan sukupolvien välillä ei Suomessa elatusvastuuta * väitän, että taustalla on kulttuurinen syvävirta eli naisten (äitien, tytärten, puolisojen) antaman hoivan luonnollisuus myös ansiotyön ohella; hyvinvointivaltio lupaukset nojaavat edelleen tai jopa kasvavassa määrin ”näkymättömälle hyvinvointivaltiolle

Lasten päivähoito

* lasten päivähoidon historiaa luonnehtivat koti- vs päivähoidon sekä piilevämmin sosiaalipolitiikan tai sosiaalihuollon vs varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan jännite

* Päivähoitolakia (1973) säädettäessä vastakkain päivähoito- ja äidinpalkkarintamat; päivähoitolaki < nais- ja tasa-arvoliikkeet, sukupuolten ja sosiaalinen tasa-arvo, lastensuojelu, väestöpolitiikka, työnantajat * Nuo rintamat pyrkivät uusiutumaan vähän aina uudestaan; niillä on rakenteellinen ja ideologinen tausta * lapsikompromissi 1984 (alle 3-v päivähoito-oikeus + kotihoidon tuki) > seurauksena ( Jorma Sipilä ym.: Rakastettu ja vihattu lasten kotihoidon tuki; Onko kh-tuki naisansa, naisten luovuttamaton oikeus vai pragmaattinen arkielämän helpottaja? * pohjoismainen integroitu malli: universaali ja inklusiivinen: kaikki yhteiskuntaluokat, eri ikäiset lapset, erityistä tukevat tarvitsevat * sittemmin päivähoidon/varhaiskasvatuksen puolesta ovat puhuneet (Euroopassa) myös sosiaalisen investoinnin idea = varhainen investointi lasten kognitiivisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin kykyihin , samoin lapsiköyhyys (äitien ansiotyö lääkkeenä) ja korkean työllisyyden tavoite * Barcelonan huippukokouksessa (2002) hyväksytyt tavoitteet: päivähoidon tai esikoulun piirissä tulisi vuonna 2010 olla alle 3-vuotiaista kolmasosa (33 %) ja 3-vuotiaista kouluikäisiin 90 prosenttia lapsista. Suomi tavoitteiden alapuolella. * Suomen päivähoitoparadoksi: pohjoismainen päivähoidon malli, subjektiivinen oikeus; maine naisten (kokoaikaisen) työssäkäynnin maana; silti osallistuminen päivähoitoon on kv vertailussa vähäistä tai keskinkertaista * v. 2010, 0–5 -vuotiaat: Tanska 82 %, Norja ja Islanti 75 %, Ruotsi 74 %, Suomi 50 % * alle 1-vuotiaista Tanska 17 %, Islanti 7 %, Norjassa 4 %, Suomi 1 % (Ruotsi et) * mikä selittää: kotihoidon tuki, joka on moraalinen ja taloudellinen insentiivi olla käyttämättä päivähoitoa, mutta miksi se on juuri Suomessa niin suosittu? * Ei tunnu uskottavalta, että päivähoidon laatu olisi ratkaisevasti heikompaa, maksut korkeammat, äitien työmarkkina-asema heikompi tai työelämä kireämpää ja epävarmempaa kuin muualla. Jokin syvempi äidinhoivan ideaali? Instituution (kh-tuki) kyky luoda käyttäjäkuntansa ja kannatuksensa?

* päivähoidosta varhaiskasvatukseen; lain ensimmäinen vaihe voimaan 2015; määritellään lapsen oikeus varhaiskasvatukseen: siirtymä sosiaalisesta (sosiaalipalvelu, STM + THL) > pedagogiseen (kasvatuspalvelu, OPM + Opetushallitus): muuttuiko mikään?

Vanhushoiva

* pitkä historia vaivaishoidosta ja kunnalliskodeista modernin hyvinvointivaltion ytimeen; sosiaalihuollon uudistamisen ja eriytymisen historiaa; palvelujen luomisen ja rajoittamisen sekä huolen historiaa

* Vanhustenhuoltotoimikunta (mietintö 1974) arvioi erillisen vanhustenhuoltolain tarvetta. Erillistä lakia ei tällöin syntynyt; sen sijaan periaatteet – avuntarpeen ennaltaehkäisy, henkilön omatoimisuuden edistäminen, vanhusten itsenäinen selviytyminen kotona – kertovat, miten samoja asioita viimeiset neljäkymmentä vuotta on tavoiteltu; itse asiassa siirtymä laitoksista avohoitoon oli asetettu tavoitteeksi jo 1960-luvulla eri yhteyksissä (mm. sairausvakuutus)

* omaishoidon virallistaminen alkoi 1980-luvun alussa; omaishoidon tuki on ollut lakisääteinen sosiaalipalvelu vuodesta 1993; vuonna 2006 tuli voimaan erillinen laki omaishoidon tuesta ja kansallinen kehittämisohjelma on tehty vuosiksi 2014-2020.

* 1990-luvun lama vauhditti rakennemuutosta laitoksista ”kevyempiin asumisratkaisuihin” (palvelutalot); palvelut supistuivat, kotipalvelun ideologia muuttui > saajamäärä supistui rajusti ja kotihoito (kotisairaanhoito ja kotipalvelu) alettiin suunnata ”huonokuntoisista huonokuntoisimmille” + kotihoidon pirstominen ja osittaminen

* Stakesin tutkijoiden mukaan huolestuttavaa oli ”kotihoidon jatkuva vähentäminen jopa huonokuntoisilta asiakkailta sekä laitosten kiire ja siitä aiheutuva henkilöstön kuormittuminen ja hoidon laadun heikkeneminen”

* huoli vanhuksista oli suuri; kansalaiskeskustelu ja liikkeet > Stakes avasi 1998 avoimen kansalaiskanavan eli vanhuspuhelimen

* palautteen nojalla kansalaisten hätä oli syvä; alan työntekijöiden palautteessa kuulsi uupumus ja toivottomuus. Edelleen Stakesin tutkijoita siteeraten: ”Säästöjen armottomuus ja päätöksentekijöiden kuurous ikääntyneiden ihmisten tarpeille sekä hämmensi että herätti aggressiivisia tunteita”.

* lamavuosikymmenen jälkeen vanhuspolitiikka ja vanhuspalvelut ovat jatkaneet samalla polulla, osin uusin aktiivisen kansalaisuuden, kuluttajuuden ja valinnanvapauden ideoin ryyditettynä

* suuri linja 2000-luvulla ovat olleet (edelleen) laitoshoidon ja pitkäaikaishoidon supistuminen, kotihoidon ja tukipalvelujen tiukempi kohdentaminen ja niukentaminen, yksityisten tuottajien (järjestöjen ja yritysten), merkityksen kasvu, hoivan markkinoistuminen sekä omaishoidon roolin kasvu ja omaishoidon virallistaminen

* THL:n selvitysten (2014) valossa poliittisten tavoitteiden mukainen rakennemuutos on ollut hämmästyttävän nopeaa ja kiihtynyt vuoden 2008 jälkeen < talouskriisi? uudet laatusuositukset?

* Vuoden 2008 jälkeen ainoa kasvava on omaishoidossa olevien määrä.

* Hoivasta on tullut bisnestä: vanhushoiva ja lastensuojelu ovat pisimmälle yksityistetyt palvelut

** Teppo Krögerin ja Anu Leinosen (2012) mukaan vuosien 1990–2010 muutos toteutui salamyhkäisesti ilman kunnollista poliittista debattia tai lainsäädännön muutosta eikä sitä olisi voitu toteuttaa ilman omaisten ja läheisten antaman avun perälautaa

* 2010- luvulla toivo asetettiin vanhuspalvelulakiin (voimaan 2013) * siitä tuli kiistelty, hämmentävä ja sosiaalialan kentän silmissä abstrakti * THL:n tutkijoita siteeraten: pyrkimys oli muokata kunnan palvelurakenteita niin, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pääosin kotona tai kodinomaisissa asuinympäristöissä. * Teppo Kröger (2014) kutsuu sitä näennäisreformiksi (kuten myös sosiaalihuoltolain uudistusta), jonka ”kukaan ei ole olettanutkaan tuovan näkyvää kohennusta palvelujärjestelmään tai palvelujen käyttäjien asemaan” * lain säätämisen jälkeen sitä on peruutettu säästöjen ja kuntien normien purkamisen merkeissä

* vanhusten kesken paljon eriarvoisuutta riippuen omista ja läheisten resursseista

* Vanhushoiva on täynnä epäkohtia ja huolta tänäänkin, 2010-luvulla * monet omaiset kokevat heille annetun vastuun liian suureksi. Heikki ja Kirsi Hiilamo ovat nimenneet kirjansa nimellä Hoivataistelu (2015). He kysyvät, onko hoivan pakko olla sellaista taistelua, jollaiseksi omien vanhempien, puolisoiden tai vaikeasti sairaiden lasten hoiva usein kuvataan: taistelua palveluista, taistelua muiden hoivaajien ja hoivattavan kanssa, taistelua oman jaksamisen kanssa

* suurin huolen kohde (ainakin julkisessa keskustelussa) on 2010-luvulla siirtynyt laitoksissa asuvista kotona asuvien heitteillejättöön;

* annettua palvelua, kotipalvelun työntekijöiden pikakäyntejä ei voi kutsua hoivaksi, hoivan tarvitsijan tilanteeseen samastuvaksi pään, käden ja sydämen työksi * hoivan ideaaliin palvelua ei ole tapana suhteuttaa, muitta kun perustuslain ja vanhuspalvelulain lupaukset ihmisarvoisesta tai arvokkaasta elämästä eivät realisoidu, vanhusten palveluista valitetaan ja kannellaan yhä useammin > eduskunnan oikeusasiamies on aloittanut helmikuussa 2016 valtakunnallisen selvityksen vanhusten kotihoidon puutteista

* voiko tuoda muutosta? mikä on painostuksen ja perustuslaissa luvattujen oikeuksien voima?

Naiset näkyvänä ja näkymättömänä hoivavaltiona

* Hoivan suuri sukupuolirakenne ja sukupuolinen työnjako ovat säilyneet hämmästyttävän samoina vuosikymmenten läpi, olipa kysymys perheissä, vapaaehtoisena tai työmarkkinoilla tehtävästä hoivatyöstä.

* TK:n Naiset ja miehet Suomessa 2014 esittää miesten ja naisten kymmenen yleisintä ammattialaa. Palkansaajanaisten yleisin ammatti on hoivapalvelujen ja terveydenhuollon työntekijät (siis työntekijätasoiset ammatit, kuten lähi-, perus-, lasten-, mielenterveys- ja kodinhoitaja). Naisten osuus näissä ammateissa v 2012 oli 93 %. (164 000n, 13 000 m) Miesten yleisin ammatti oli kuljetustyöntekijä, ja näistä miehiä oli 96 %. (111 000n, 5 000 n)

* Superin jäsenistä 94,5 % on naisia. Viime vuosina miesten osuus lähihoitajakoulutuksessa on noussut. Superin jäsenistössä miesten osuus (2014: 5,5 %) on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

* Perheissä ja yksityiselämässä, isien hitaasti kasvava osuus perhevapaiden käytössä * asiaan voitaisiin vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä, mutta vaatimus tasaisemmasta jaosta törmää vaatimukseen ”perheen” valinnanvapaudesta ja käsitykseen äidin ja lapsen luonnollisesta yhteydestä

* sukupuolirakenne repeillyt enemmän omaishoidossa; miesten osuus omaishoitajista on noin 30 %, ja osuus ollut pienessä kasvussa. Pitkissä avioliitoissa niin miehet kuin naiset tarttuvat puolison hoitoon, kun sellainen tilanne tulee vastaan; noin puolet omaishoitosopimuksen tehneistä hoitaa puolisoaan (2012).

* hoivan sukupuolistumista voi pitää yhteiskunnallisena ongelmana * sellainen yhteiskunta, jossa niin naiset kuin miehet kantavat vastuun hoivasta, on oikeudenmukaisempi, toimivampi ja onnellisempi

Entä nyt 2016-

* Juha Sipilän hallituksen ohjelma on selvästi familistinen

* vanhushoivassa luvataan panostaa perhe- ja omaishoitoon; sen sijaan vanhuspalvelulain velvoitteista ja resursseista ollaan nipistämässä

* lasten päivähoito/ varhaiskasvatus on joutunut leikkuriin: subjektiivinen oikeus rajataan osa-aikaiseksi, palvelumaksuja korotetaan, ryhmäkokoa suurennetaan, esikoululaisten ja koululaisten iltapäivähoidon normia väljennetään – päivähoidon laadusta ja järjestelystä tehdään entistä vähemmän houkuttelevaa

* kun hallitus leikkaa monista sosiaalietuuksista, niin lasten kotihoidon tuen tasosta tai kestosta ei leikata

* sukupuolten tasa-arvoa ei maita hallitusohjelman tavoitteena; tosin tasa-arvo-ohjelmaa on alettu julkisen kohun myötä (?) valmistella

* tilanne muistuttaa 1990-luvun laman katalysoimaa sosiaalipolitiikan ja tasa-arvon takaiskua ja familistista käännettä

LOPUKSI LINKKI KAARINA KAILON LAHJATALOUS ALUSTUKSEN ÄÄNINAUHOITUKSEEN, JOKA ON TEHTY BAMBIUSERILLA. ESITYSKALVOJA EI KUVATTU.

http://bambuser.com/v/6146934

MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Suomen sosiaalifoorumi 2016 tilaisuus
MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Tule kuulemaan ja keskustelemaan.

Ovatko yhdistykset vain vallanvahtikoiria? Miten kolmas sektori voisi päästä mukaan SOTEn kehittämiseen aikuisten oikeasti?
Milloin: Lauantaina 16.4.2016 klo 10 – 12
Missä: Suoja Pirtti ry:n tiloissa Kotkankatu 14-16

Tarjolla klo 10 alkaen kahvia, teetä, karjalanpiirakoita ja pullaa.

Klo 10.30 keskustellaan kolmannen sektorin yhdistysten roolista SOTEssa mukana mm.

Janne Gustafsson Suoja-Pirtti ry, Jouko Karjalainen 3K, Juha Nurmela HYVA