|
|
HYVA esiintyy ylpeänä yhden ihmiskunnan suurimman saavutuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, joka on paras tunnettu tapa tuottaa hyvinvointia ja jakaa sen tulos oikeudenmukaisesti.
HYVAlle hyvinvointivaltio on reilun ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Se on osoittautunut myös taloudellisesti tehokkaaksi. Markkinauskolle on asetettava rajat. Pohjoismaat voivat toimia vastuullisina suunnannäyttäjinä maailman ympäristö-, kehitys- ja talouspolitiikassa, kunhan jatkamme oman mallimme rakentamista. Se on menestyksellinen vastaus globalisaatioon.
HYVA on kaikille avoin ihmisten ja järjestöjen verkosto.
HYVA on riippumaton puolueista ja puoluepolitiikasta, koska EVA:nkin mielipidetiedustelujen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista tukee hyvinvointivaltiota. Kaikkien puolueiden äänestäjien enemmistö on tällä kannalla.
HYVA välittää tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että hyvinvointivaltio on toimiva, hyvä ja tehokas ihmisten yhteisen toiminnan muoto myös globalisaation oloissa.
HYVA kannustaa kaikkia hyvinvointivaltion puolestapuhujiksi olipa kyse kuntien tai valtion palveluista.
HYVA vastustaa suomalaisten enemmistön tapaan uusliberalistista hyvinvointivaltion vähättelyä ja alasajoa
HYVA pyrkii medioihin EVA:n ja Veronmaksajien keskusliiton rinnalle tasavertaiseksi kommentaattoriksi hyvinvointivaltiota koskevissa kysymyksissä. Se on niiden vastavoima
HYVA haluaa BKT:n kasvuprosentin tilalle hyvinvoinnin eri puolia kuvaavat uudet mittarit.
Tuuli Hirvilammi HYVAn hallituksen jäsen
VEROTUKSELLA RAHOITETAAN YHTEISTÄ RIKKAUTTA
Olen lukenut vertailevia tutkimuksia eri maiden sosiaaliturvan kattavuudesta ja terveydenhuollon tilasta. Olen matkustanut maissa, joissa ei julkisilla palveluilla voi juuri kehuskella ja nähnyt esimerkiksi Dublinin kaduilla kerjääviä työttömiä. Mutta silti olin taas unohtanut toisen todellisuuden ja suhtautunut suomalaiseen hyvinvointivaltioon itsestäänselvyytenä. Olin osallistunut tuttavien valituskuoroon, jonka aiheina ovat olleet lasten päivähoidon ongelmat tai julkisen sairaanhoidon jonojen pituus. Olen oppinut, että perusturvan taso on riittämätön ja koululuokat ovat liian suuria. Valittamisen aiheita on riittänyt.
Kesällä ymmärsin taas arvostaa suomalaista hyvinvointivaltiota. Silmäni avasi irlantilaisen ystävämme ohimennen lausuma havainto siitä, että Suomessa todella näkee, mihin verorahat käytetään. Olimme käyneet lasten kanssa leikkipuistossa ilmaisella puistolounaalla ja käyneet melontaretkellä grillaamassa kaupungin ulkoilusaarella. Nämä olivat muutamia, aika pieneltä tuntuvia esimerkkejä, jotka tekivät vaikutuksen ystäväämme. Häntä viehätti suuresti ajatus ilmaisista, kaikkien käytettävissä olevista julkisista palveluista ja infrastruktuurista. Niinpä minäkin avasin jälleen silmäni kiitollisena ja muistin, kuinka monta asiaa on hyvin.
Ensinnäkin olen onnellinen siitä, että perheenjäseneni sai kesäloma-aikaan asianmukaista hoitoa vakavan sairauden toteamisen jälkeen. Olen tyytyväinen, että terveyskeskuspäivystyksessä käyminen lapsen kanssa hoitui sujuvasti (ja ilman kustannuksia!) heinäkuun helteillä. Olen helpottunut, kun tiedän, että kodinhoitaja käy joka aamu muistisairaan omaisen luona. Olen kiitollinen, että isovanhemmalle järjestyi suhteellisen nopeasti paikka kunnallisesta vanhainkodista. Olen iloinen, että lapset menevät tyytyväisinä laadukkaaseen ja hyvin subventoituun päivähoitoon (Irlannissa vanhemmat maksavat usein jopa 1500 euroa yhden lapsen päivähoidosta). Pyöräilen vauhdilla hyvin hoidetuilla pyöräteillä ja kuljen iltaisin kaduilla turvallisin mielin, kun tiedän, että jokainen suomalainen on oikeutettu välttämättömään toimeentuloturvaan sosiaalisen riskin varalta.
Tämä kiitollisuus tarkoittaa tietenkin myös sitä, että julistaudun iloiseksi veronmaksajaksi. Verotus on näin budjettikeskusteluidenkin aikaan ajankohtainen ja intohimoja nostattava aihe. Julkinen sektori kamppailee alijäämäisen budjetin kanssa. Väestön ikääntymisen ennakoidaan lisäävän julkisia menoja ja kaventavan veropohjaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ekologista verouudistusta. Esimerkiksi Jaakko Kiander on kirjoittanut teoksessa “Oikeudenmukainen verotus”, että suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi kokonaisveroasteen on todennäköisesti noustava 2010-luvulla.
Mitä on oikeudenmukainen verotus? Oikeudenmukaista on se, että kaikki veroja maksaneet hyötyvät yhteiskunnan tarjoamista, julkisista palveluista. Vaikka verorahoja käytetään varmasti tehottomasti ja säästökohteita olisi helppo keksiä, ovat verovarat Suomessa pääsääntöisesti kaikkien näkyvillä ja kaikkien käytettävissä. Siksi meidän tulisi entistä tiukemmin pitää kiinni siitä, että Suomessa on jatkossakin korkeatasoiset kirjastot ja peruskoulut. Meillä voi kunnallisverojen vastineeksi käydä uimahallissa tai pururadalla ja hyödyntää julkisesti tuettua joukkoliikennettä. Tulotasosta riippumatta veronmaksajan tulisi voida luottaa siihen, että hänellä on toimiva vakuutus esimerkiksi työttömyyden varalta ja sujuva pääsy erikoissairaanhoitoon. Verotuksella on myös elinkaaren aikaisia tuloja tasaava vaikutus, kun huolehdimme oman vanhuusajan turvastamme.
Niin kauan, kun saamme verorahoille vastinetta ja käymme julkista keskustelua siitä, mihin verorahoja käytetään, on syytä olla tyytyväinen. Verotuksella rahoitetaan meidän yhteistä rikkauttamme.
HYVA ja hallitusohjelma 2011
Hyvinvointivaltion vaalijoiden hallitus päätti toukokuussa, että HYVAN viikonloppu järjestetään (la-su) 4-5.9.2010 Otavan opistolla Mikkelissä.
Aiheena on HYVAN ehdotukset tulevaan hallitusohjelmaan.
Suuria guruja ei kutsuta alustajiksi, vaan luotetaan hyvalaisten omaan tietoon ja osaamiseen. Ryhmissä pohditaan esim:
a) löytyisikö hallitusohjelmaan sisältöä, joka voisi yhdistää vasemmistolaisesti ja vihreästi ajattelevia: Tämä ryhmä voisi aloittaa nykyisen hallituksen ohjelman analysoinnilla. Mikä on esim. kestävyysvajeen todellinen sisältö – totta vai liturgiaa. Yksi tärkeä teema olisi hallitusohjelman taloudellisen kokonaisraamin hahmottamisen. Siihen sisältyisivät veroaste ja velkaantuminen. Työllisyys tavoitte voisivat olla myös tarkastelun kohteena. Miten päästään täystyöllisyyteen ( 3 % työttömyys)
b) miten verotusta pitäisi suunnata: Tämä ryhmä voisi aloittaa verotusrakenteen muutostarkastelulla ja jatkaa vertailemalla miten verotuksella kerätty raha jaetaan edelleen -koulutuksen -tervyssektorille – yritystukiin – maanpuolustukseen – jne eri maissa. Onko ympäristöverot oikeudenmukaisia ja missä suhteessa? Työllisyys ja perustulo (jonka suuntaan kulkeminen pitäisi mielestäni myös sisällyttää budjettivaatimuksiin) eivät ole toisiaan poissulkevia, parhaimmillaan päinvastoin.
Demokratia, työllisyys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Meidän tulisi siitä syystä pyrkiä kokonaiskäsitykseen siitä missä meidän pyrkimystemme suurimmat esteet ovat: veropolitiikassa, EU:ssa, Kiinassa…
c) miten sosiaali- ja terveyssektorin keskeiset tavoitteet: Tämä ryhmä voisi ottaa luupin alle vaikkapa yksityistämisen ja kilpailutuksen. Kuntien ja suurempien yksiköiden työnjako sosiaali- ja terveyssektorilla. Tärkeää on hahmottaa myös julkisen palvelutuotannon kehittämistä ottaen huomioon vaikkapa luvattu laki vanhusten palveluista ja asumisesta.
d) Kestävä kehitys ja ilmaston lämpeneminen: Millaisia Suomea ja suomalaisia koskevia tavoitteita pitäisi saada halllitusohjelmaan. Voisi yrittää ratkaista (ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa), miten yhteen sovitetaan nykyisen talouskasvun väheneminen ekologisista, globaaleista ja hyvinvointisyistä siihen, että parannetaan julkisia sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja.
Viikonlopputyöskentely on HYVAn avaus hallitusohjelmakeskusteluun. Ideoiden kehittely voi jatkua syksyn aikana.
Osallistumismaksu jäänee noin 30 euroon, joka sisältää ohjelman ja täysylöspidon.
Voit ilmoittautua vaikka heti sähköpostiin hyva.hyva@pp.inet.fi
VIIMEISTÄÄN 15.8.2010
Terveisin
Juha N
- se takaa tasa-arvoisuuden parhaiten ja oikeudenmukaisuuden
-se on tuntamattoman huolenpitoa tuntemattomista
- jää aikaa tehdä muutakin kuin lahdata toisiamme siitä viimeisesät petun kyrsästä
- sen avulla voidaan jakaa hyvinointia hiukan tasaisemmin
- se takaa yhtäläiset oikeudet kaikille ihmisille, luonnolle ja eläimille
- se turvaa rauhanomaista yhteiseloa
- se on demokratian lapsi
TOISAALTA SE ON AIKANSA ELÄNYT, KOSKA …
- se siirtää vastuun yksilöltä yhteiskunnalle ja hävittää inhimillisyyden, kun kohtaaminen tapahtuu ammatilaisen ja asiakkaan välillä
- se turvaa rahaa, valtaa eli voittojen kasvua turvallisesti toisten työstä hyötyen
Jouko Kajanoja: 3.12.2o09
120 euron lisää työmarkkinatukeen
Arviointia vapaus valita toisin liikkeen aloitteesta
Mitä 120 euron lisäys merkitsee?
120 euron työttömän peruspäivärahan/työmarkkinatuen korotus maksaisi noin 150 milj. euroa julkiselle taloudelle vuositasolla ilman peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan välisen kytköksen poistoa. Tämä on netto, jossa on otettu huomioon verotulojen kasvu sekä asumis- ja toimeentulotukimenojen väheneminen työttömyyspäivärahan nousun seurauksena. Sinänsä korotus lisäisi työttömyyspäivärahamenoja vajaat 300 milj. euroa, mutta lähes puolet tulisi siis takaisin julkiselle taloudelle lisääntyneinä verotuloina ja vähentyneinä asumis- ja toimeentulotukimenoina. 150 milj. eurosta menisi karkeasti arvioiden 90 miljoonaa työttömän perusturvan saajille ja 60 miljoonaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan saajille. Tarkkaa tietoa tästä ei ole olemassa. Perusturvan saaja saisi esitetyn 120 euron ja ansiosidonnaisen saaja noin 65 euron tulonlisäyksen kuukaudessa bruttona. Molempien käteen jäävä tulo olisi tuntuvasti pienempi johtuen muiden tukien asumis- ja toimeentulotuen menetyksistä ja verojen kasvusta. Perusturva tulosta menisi vähän enemmän verojen korotukseen ja muiden tukien heikkenemiseen kuin ansiosidonnaisesta tulosta.
Työnantajat hyötyisivät jonkun verran ratkaisusta. Se johtuu ansiosidonnaisen työttömyysturvan määräytymisperusteista ja rahoituksesta.
Miten työmarkkinatuki on muuttunut vuosien saatossa?
Työmarkkinatuen (ja samalla työttömän peruspäivärahan) arvo on heikentynyt noin kolmanneksella 1990-luvun alusta suhteessa ansioihin. Toisin sanoen toimeentulon kuilu työttömän vähimmäisturvan varassa elävien ja ansiotuloilla elävien välillä on leventynyt huomattavasti – ja levenee koko ajan palkkojen noustessa. Nyt työmarkkinatuen saajista kolmannes joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Pitkäaikaistyöttömistä kolmenneljännestä elää toimeentulotuen varassa. Osittain tästä syystä toimeentulotuen saajien määrä on noussut puolella ja pitkäaikaisen toimeentulotuen (vähintään 10 kuukautta vuodessa) varassa elävien määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Toimeentulotuki mitoitetaan tilapäistä käyttöä varten ja tuen saajat ovat tarkan kontrollin kohteena. Toimeentulo- ja asumistuen saajalle jää asumismenojen jälkeen muihin menoihin noin 13 euroa päivässä, jolla on siis hoidettava kaikki muut menot.
Yksi mahdollisen etenemistie työttömän perusturvan parantamisessa
Yksi mahdollisuus on, että nyt toteutettaisiin aloitteen mukainen 120 euron korotus kaikille eli siitä hyötyisivät myös ansiosidonnaisen saajat. On muistettava, että ansiosidonnainen on melko heikko erityisesti pohjoismaisessa vertailussa. Tavallisella palkansaajalla se on noin 60 % palkasta, 3000 euron kuukausituloilla 45 % ja 6000 euron kuukausituloilla noin 30 %.
Sammalla voitaisiin sopia seuraavasta vaiheesta, jossa tehtäisiin kertakorjaus ja rakenteellinen korjaus. Kertakorjaus merkitsisi sitä, että työmarkkinatuen saajien asemaa parannetaan heti suhteessa ansiosidonnaisen saajiin. Leventynyttä kuilua kavennettaisiin. Rakenteellinen korjaus merkitsisi sitä, että kuilun syntyminen tulevaisuudessa estettäisiin sitomalla työmarkkinatuki ansioindeksiin elinkustannusindeksin sijasta.
Samalla pitäisi parantaa asumistukea ja korottaa verotuksen kunnallista perusvähennystä, jotta työttömälle jäisi riittävästi käteen korjauksesta ja järjestelmä tulisi johdonmukaisemmaksi.
Köyhyyden vähentäminen
Tulee varoa, ettei ajauduta köyhyyspolitiikkaan eli anglosaksiseen residuaaliseen hyvinvointivaltiomalliin, jossa yhteiskunta pitää huolta vain köyhimmistä ja muut turvaavat toimeentulonsa yksityisillä vakuutuksilla ja säästöillä. Kansainvälinen vertailu kertoo, että köyhyyspolitiikka tuottaa köyhyyttä. Pohjoismainen malli, jossa on lakisääteinen ansiosidonnainen turva sairastumista, työttömyyttä ja eläkkeelle jäämistä varten ja jossa on aktiivista työllistämispolitiikkaa sekä koulutus- ja terveyspolitiikkaa, on ollut kansainvälisessä vertailussa menestystarina ja torjunut tehokkaimmin köyhyyttä. Osana tätä kokonaisuutta on tärkeää ylläpitää ja kehittää Suomen pohjoismaisessa vertailussa vaatimatonta ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Erityisen kiireellistä on parantaa lyhytaikaisissa työsuhteissa toimivien asemaa ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa. Sitä on vuosien saatossa heikennetty ja vasta aivan viime aikoina hieman parannettu.
Rahoitusmahdollisuudet
Varaa siihen on. Jos Suomessa veroaste nostettaisiin Ruotsin ja Tanskan tasolle, käytettävissä olisi noin 10 miljardia euroa vuositasolla. Perusturvan (sisältää työttömän perusturvan, asumistuen, toimeentulotuen, kansaneläkkeet, sairaus-, äitiys- ja vanhempain minimipäivärahan, lapsilisän, kotihoidontuen hoitolisän ja opintorahan) tason palauttaminen suhteessa ansioihin 1990-luvun alun tasolle maksaisi noin 2 miljardia euroa vuositasolla. Lopuilla 8 miljardilla eurolla voitaisiin maksaa nyt syntyviä velkoja, pienentää päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja, lisätä aktiivista työllistämistä, maksaa valtion osuutta ansiosidonnaisen työttömyysturvan parantamisessa sekä panna kuntoon terveyskeskuksia ja vanhusten hoitoa. Ja rahaa jäisi vielä maahanmuuttajien koulutukseen ja työllistämiseen.
Pikku hiljaa Hyvinvointivaltion vaalijoiden sivut pävittyvät tännä. Kärsivällisyyttä hyva vierailija,
Mitä asioita halusit sivuilla käsiteltävän?
Kirjoita kommentti kenttään
|
|
